Ovet säpissä

Elettiin seitsemänkymmentä luvun loppua ja olin vuokrannut
ensimmäisen asuntoni pienestä pihapiiristä sellainen pihatupa
ilman mukavuuksia eli vesi tuli ja meni kun itse kantoi.
Aamuisen työvuoroni päätteeksi olin nukahtanut aamupalan
nautittuani,tyttöystäväni oli lähtenyt asioille käymään ja
ovi oli mennyt lukkoon ja avaimet unohtuneet sisälle.
Minulla kun on aina ollut hyvät nukkumisen lahjat niin
en ollut herännyt vaikka ikkunaan ja oveen koputettiin.
Vasta kun vara-avaimella oli tultu sisään olin herännyt.
Oli siinä ollut naapureillakin hauskaa mun nukkumisestani.
Aivan kuin historia toistaisi itseään niin olin jälleen
pienellä päikkärillä välipalan nautittuani.
Päivä ei ollut mennyt oikein putkeen.
Pakkaspäivän vuoksi työautoni ei suostunut käynnistymään,
jouduin tulemaan kotiin vara-autolla.
Kuinka ollakkaan tyttöystäväni oli jälleen ovieni takana.
Tv oli jäänyt päälle ovet sisäpuolelta säpissä,lapset yläkerrassa
koulutehtävä tekemässä ,koira nukkui myös yläkerrassa.
Näytti jo siltä ettei ketään olisi kotona.
Hetken jo epätodellista tilannetta ihmetellyt" nuorikkoni"
oli ajatellut että olisin lähtenyt "sanomatta sanaakaan"
kun autoakaan ei ollut pihassa ja puhelimeen ei vastattu.
Viimeisen varakeinon sisälle pääsemiseksi hän kuitenkin
päätti kokeilla ennenkuin olisi lähtenyt iltapäiväkahville
absille miettimään suhdettamme.Voi sitä hämmästynyttä
huudahdusta jonka kuulin, minut löydettyään olohuoneen
sohvalta heräilemästä "Täällähän sinä olet " !
Tapahtuneelle olemme jälkeenpäin vain nauraneet
näitä arjen kommelluksia.

Taskuvarkaus

Kevään lomasuunnitelmia miettiessäni tulee mieleen lomillani useasti kuulleet varoittavat sanat taskuvarkaista.Eihän minulta varasteta mietin.Sattui kerran kauniina kesäaamuna kävellessäni hiljaisen suurkaupungin katuja,pahaa aavistamaton "turisti" ihaili kukkakaupan kukkia ja paikalla
oli myös pieni poika isänsä kanssa minua seuraten.Olin varannut juotavaa taskuuni ja pullo oli puoliksi pihalla taskusta.Pikkupoika nappasi pullon taskustani antoi välittömästi isälleen.En huomannut juomapullon katoamista vasta kun janotti.No pikkupoika huonon saaliin johdosta
otti kinpun ruusuja ulkona olleesta telineestä ja lähti juoksemaan isä seuratessa rauhallisesti
minun juomapulloni kädessään.Aamuinen oppitunti oli tuottanut tuloksen.
Hyvin ei käynyt Pietarsaaren markkinoilla 8.10.1862 kun Isoo-Antti ja pikku-Ville putsasivat
Backlundin hevoskaupoista saamat rahat.Hevoskaupat oli tapana sinetöidä ryypyllä,joten Backlund
ja hevosen ostanut vinpeliläinen talonpoika Matti Spangar menivät Anders Smedslundin kauppapuotiin ostamaan rommia.Kaupanteko ei jäänyt vaille huomiota,ja kun Backlund lähti
kaupasta Antti törmäsi kuin vahingossa häneen,jolloin Ville sieppasi rahatukun Backlundin taskusta,
ja lähti karkuun,mutta hänet otettiin pian kiinni ja tuotiin takaisin kauppaan.Kun häntä tuotiin Antin
ohi,hän sujautti Antin käteen nahkapussin,jonka sisään hän oli työntänyt setelit.Antti ja Ville vietiin
kaupungin putkaan.Tuomio oli 38 paria raippoja kolme lyöntiä paria kohden sekä kärsimään julkisen
kirkkorangaistuksen eli istumaan häpeäpenkillä Pietarsaaren kirkossa seuraavana sunnuntaina.
Viralliset asiakirjatiedot loppuvat tuomioon,mutta Antin tarinoita kuunnelleet härmäläiset kertovat
niitä eteenpäin perinteenkerääjille.Eniten tiesivät Lassin Eetu eli Edvard Mattila sekä kevarinpitäjä
Kustaa Mäki,joiden kertomukset ovat nykyään Samuli Paulaharjun kokoelmissa SKS:n arkistossa
Ja tämäkin kirjoitus on  Härmän Joulu 2014 lehdessä Isoon -Antin Piiskaus Tommi Syrjäsen texti
Häjyjä varten etsittiin mahdollisimman kovaa piiskuria.Lopulta valinta osui erään purjelaivan
sryyrmanniin.Laiva oli lastattu ja lähtövalmiina,mutta lähtöä siirrettiin piiskauksen takia kolmella
päivällä.Kun miehiä tultiin hakemaan tyrmästä Antti kieltäytyi lähtemästä ilman viinaryyppyä,
hakijat totesivat toiveen toteuttamisen pienemmän riesan tieksi ja hakivat jostain puoli tuoppia
viinaa jonka Antti ja Ville ryyppäsivät putkassa.Piiskauspaikalle tultaessa Antti oli jo vahvassa
humalassa.Paalun vieressä oli raippanippu sekä sangollinen vettä siltä varalta,että piiskattavaa täytyisi virvoittaa välillä.Antti potkasi sangon viereiseen hiekkakuoppaan sanoen:Mitä saatanaa
tualla tehrähän,ei mua janoota."Piiskauksen toimeenpanoon kuului,että piiskuri laski raipat
rangaistavan edessä.Jokaisella raipalla lyötiin vain kerran,joten 38 parin lyömiseen tarvittiin
114 sormenpaksuista raippaa.Piiskurin alettua laskea Antti potkaisi myös nipun kuoppaan.
"Mitä niitä lukia soon sama oli niitä eneet eli väheet."Antti sidottiin paaluun,ja piiskuri aloitti
työnsä lyöden voimiensa takaa.Hetken kuluttua Antti vielä yllytti:"Minkälaasia täälon piiskurit,
kunei ne osaa lyärä?"Viimeistään sen jälkeen styyrmanni ei säästellyt yhtään.Antti kesti piiskauksen
valittamatta,mitä auttoi matkalla nautittu paikallispuudutus.ainoastaan,kun raippa lipsahti selästä
poskeen hän älähti:"Älä saatana naamahan lyä,on siälä kyllä selekääkin."Kun nippu oli lyöty
loppuun,Antti vielä sanoi:"Lyäkää tuan pojankin erestä mun selkähäni,jottei trenkää molenpien
selkää palajastaa."Ville kuitenkin sai lyöntinsä omaan selkään,ja hänkin kesti rangaistuksen
valittamatta.Siihen hänellä oli hyvä motivaatio,ennen piiskauksen aloittamista Antti sanoi
hänelle:"Jos yhtään mariset,niin leikkaan pääs irti."Ville ei uskaltanut avata suutansakaan
rangaistuksen aikana.Toisaalta piiskuri ei lyönyt häntä läheskään yhtä kovaa kuin Anttia.
Piiskaustuomio ei Ison-Antin uravalintaan vaikuttanut,mutta Pikku-Villen kyllä.vaikka Antti
olikin piiskauspaikalla pyytänyt Villen lyönnit omaan selkäänsä,oli Villellä syytä epäillä että
hänen könpelyyttään taskuvarkaana ei ollut täysin annettu anteeksi.

Kova vai pehmoinen

Valkoinen Joulu saapui hyvissä ajoin tänne lakeuksille,
rankkojen sateiden täyttämät ojat saavat jääkannen.
Innokkaimmat pääsevät jo ladulle ja luistelemaan luonnonjäille.
Lasten koulutyö on saanut hetken huilin ja on aika ajatella
joulun sanomaa ja miksi niitä lahjoja oikein toisillemme
annetaan.Joulun aika on hiljentymistä vaikka ei sitä lapset
ehkä niinkään huomaa kun pelaavat noita pelejä kun ei
ole mitään tekemistä ja lahjojakaan ei saa vielä avata.
Uusin ladattu peli World of Tanks näyttää vallaneen
pojan tapletin ja ajatuksenkulun .
Tytöllä näyttää pehmeämmät arvot olevan lähellä sydäntä
kotieläinten lahjatkin on valmiina hankittuna.
Oma joulun odotus on valmistelua kuusenkoristelua ,
pihavaloja tunnelman loihtimista lahjalla muistamista
läheisimmille ihmisille sitten aattoillaksi,haudalla käynti
kuuluu myös aattopäivän ohjelmaan.
Kiertelen myös kaupoissa miettimässä ostoksia on niin
helppoa saada lahjoja mutta mitä ostaisi läheisille se on
vaikeanpaa,kova vai pehmonen lahja mikä olisi
mieluinen,itse en lahjoja toivo onhan se kiva jos saaisi
sen suklaarasian ,sen mieluisan pehmoisen paketin sain jo !

Hyvää Joulua

Outolintu

Isänpäivä oli ja meni mutta voin kait vielä kirjoittaa eräästä
mielenkiintoisesta artikkelista "Yksinhuoltajaisä on
yhteiskunnan outolintu"
Yksinhuoltajaisyys on Suomessa vielä melko harvinaista
vaikka eletään vuotta 2014 ja jopa kahden isähuoltaja
talouksia suunnitellaan oikein kansalaisaloitteilla.
Tilastokeskuksen mukaan vain kolme prosenttia kaikista
lapsiperheistä on isä-lapsi perheitä ja määrä on kasvussa.
Äiditön perhe kiinnostaa edelleen,vaikka kysellään mistä
johtuu että lasten äiti ei ole läsnä?.käsittämätön kysymys
johon pitäisi vastata ettei taida sinulle asia kuulua millään
muotoin,mutta isät eivät tietenkään kommentoi tuollaisia
kysymyksiä vaan puskevat eteenpäin päättäväisesti onhan
vastuu iso.Yh isiä samaan aikaan ihaillaan ja kartetaan.
Tämä käy ilmi kasvatustieteen tohtori Paula Tuovisen
elokuussa julkaisemasta väitöskirjasta Isien ja tyttärien
kertomuksia yksinhuoltajaperheestä,jossa haastateltiin niin
ero-kuin leski-isiäkin.
Isät kokevat,että sivulliset eivät niinkään kyseenalaista
heidän kykyään olla isä,vaan ennemmin sitä,mikä vika
äidissä on tai miksi äiti ei jaksanut.
Suurin ongelma yksinhuoltajaisyys vaikuttaa olevan
äidittömän perheen läheisille.Vaikka isät saavat arvostusta
heitä samalla vierastetaan.
Joidenkin mielestä yksinhuoltajaisän perhe ei ole niin sanottu
tavallinen perhe.
Vieraita saattaa käydä harvemmin jos ollenkaan,koska perhettä
ei koeta enään sellaiseksi,jonka luona voisi kyläillä.
Ennakkoluuloista huolimatta nyky-isät pärjäävät lasten kanssa
siinä missä äiditkin.Tuovisen väitöskirjan mukaan 2000 luvun
isät ovat tottuneenpia hoitamaan lapsia ja kotia kuin kolmekymmentä
vuotta sitten.Äidin puuttuminen ei tarkoita elämänlaadun romahtamista
Isän kanssa mökkeillään asuntoautoillaan ratsastetaan hoidetaan
kotieläimiä korjataan polkupyöriä ,autoja,.
Niin sanotusti tyttömäisiin juttuihin isät harvoin ottavat osaa,samoin
keskusteluun,joka koskee naiseksi kasvamista.Nämä aiheet siirretään
aidin ja tyttären välisiksi jutuiksi tyyliin voisitko kertoa jne..
Mutta jos äitiä ei ole saatavilla edes korvaavaa naisen tukea niin silloin
nämäkin asiat käsitellään isänkanssa .
Joskus tyttärellä on paha mieli siitä kun kaikilla muilla on äiti ja hänellä
on isä,ja sitä pitääkin kääntää ettei niillä olekkaan huolehtivaa isää ja
onhan äiti puhelinsoiton päässä niin paha mieli haihtuu itsestään.
Lasten mielestä on luonnollista elää isän kanssa ilman äitiä jos tilanne
niin vaatii Tuovinen summaa.

Koita nyt vielä harkita

Kun nuoret parit seurustelevat ja muuttavat yhteen heitä,
tuskin ketään neuvoo kaverillisesti että ,koeta nyt vielä
harkita.On tietysti tosiaan paikallaan harkita kerran jos
toisenkin jos edellinen suhde on ollut epätyydyttävä.
Ystävät ajattelevat rakastumisen sumentavan ajattelukyvyn
ja jos jotain ajatteleekin niin niitä miellyttäviä ominaisuuksia.
Vanhin tyttärenikin toteaa "nyt on iskän pää pehmennyt"
kun ilmoitin että tyttöystäväni muuttaa luokseni ja
mennään naimisiin,vakuudeksi vielä näytän kuvaa meistä
ja hän jää mietteliääksi pyytää vielä saada katsoa kysyy
sitten "kuinka vanha hän oikein on kun näyttää niin
nuorelta ".Minä hämmennyn ja puollustaudun että on
vaikea löytää enään itseäni vanhenpia tyttöjä on
pakko ottaa nuorenpi.
Lapset tottuvat helposti yh-isän tyttöystävään ja varsinkin
tytöt tulevat heti toimeen hyvin .
Mutta kuinka paljon harkintaa tarvitseekaan yh-isä ottaessaan
uuden elämän kunppanin taloonsa.
Entä mitä miettii tyttö joka saa murkkuikäisiä lapsia samaan
talouteen.
Kahden talouden ylläpitäminenkin on haastavaa ja voi sitä
ikävän määrää jos tapaamisia ei järjestykkään riittävän usein.
Mikä sitten olisi kaikille paras vaihtoehto ottaen huomioon
työssäkäynnin ,asumisen ja riittävän yhdessä olo ajan.
Ja kuinka kauvan on riittävän kauvan seurustelua että
rakkaus ei enään olisi niin ruusunpunaista ja pystyisi
kirkkaisiin ajatuksiin rakkaansa kanssa.

Kahden

Kun kahden näin hämyssä illoin kanssasi olla mä saan,

niin sanat on turhia silloin,hyväile hyväile vaan,

kun sydämen lyöntisi kuulen,täytenä onneni saan,

on ikuisuus luonamme luulen hyväile hyväile vaan.

Kun lähelläsi oon, kun mä sun lähelläsi valvon,

niin sanat vaietkoon kun mä sun hyväilyjäsi palvon

ei sanat voi korvata mitkään hetkiä hämyisen maan,

kun kanssasi olla saan pitkään hyväile hyväile vaan.

Päikkärit Pariisissa

Minuun iskee "heikko hetki" ja päätän kosiskella tyttöystävääni matkaseuraksi
pussausmatkalle Pariisiin.
Ajankohdan sovittaminen työvelvoitteisiin oli suurin haaste,joka sitten
onnistuikin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Suora lento Finnairilla kolmeen tuntiin sujui nopeasti.
Omatoimimatkalaisina jätimme matkalaukut kotiin ja otimme vain
käsimatkaavarat mukaan ja se joudutti matkaa ja metroon menemistä.
Metro-asemat olivat selkeästi merkitty vaunujen seiniin ja ledivalot
näyttivät sijainnin ja aseman.
Hotellin löytäminen latinalaiskortteleista vaati taksikyydin perille pääsemiseksi
koska illat siellä ovat tummemmat kuin meillä ja pimeällä kaikki
näyttää erillaiselta joten oli turha harhailla kartta kädessä.
Aamulla aamiainen ranskalaisittain croisantteja,muroja,maitoa,kahvia hunajaa y.m.
Ja sitten ensimmäinen päivä ,kartta käteen ja menoksi.
Kysäisen  ennen hotellista poistumista onko vielä käytävä asioilla ,saan
kuittauksen "huomaa että olet paljon lastesi kanssa reissannut kun huolehdit noin".
Ihastelemme paikallisten torimyyjien tuoretiskien,kala,liha ja kasvistarjonnan
määrää ja laatua,erityisesti leivonnaiset olivat hunajakuorrutuksineen herkullisen
houkuttavia,myös taidolla nyljetyt jänikset olivat persiljatukko suussa
ruuan laittoon houkuttavia ostokohteita.Pienestä katukaupasta ostetut kirsikat,
persikat,viinirypäleet olivat maukasta evästä Eiffel tornin juurella,josta
löysimme varjoisan paikan puistonpenkillä puiden suojassa jossa otinkin
pikaiset päikkärit turistin tapaan pullealla massulla tyttöystäväni kainalossa.
Seinen ylikulkevilla silloilla oli rakkauslukot saaneet turistit vannomaan
ikuista rakkautta ja siltojen romahdusvaara oli ilmeinen, ei kukaan nyt
noin paljon voi rakkautta kestää vaikka se ihanaa onkin.
Kahdeksan tunnin kävelyn ja ihmettelyn ja ihastelun jälkeen oli hotellilla
illalla päikkärit eikä siinä tarvinnut pitkään tyttöystävää nukuttaa.
Päikkärit oli mennä pitkäksi mutta onneksi iltaa oli vielä jäljellä ja
kävimme vielä Pariisin tummenevassa yössä katselemassa ja kävelemässä.
Seuraavan päivän  retket suuntautuivat puutarhoihin torimyymälöihin ja
vielä illalla paikalliselle 1748 vuonna rakennetun talon edessä olevalle
aukiolle latinalaiskorttelissa johonka oli iltaa tullut istumaan hyvin
kansainvälinen joukko turisteja ympäri maailmaa nauttimaan ruuasta
ja juomasta ,siellä tuntui kaikki viihtyvän ja kas kummaa ei järjestyshäiriöitä
kaikilla tuntui olevan sama tunnelma pimenevässä illassa musiikin tahdissa.
Päivän päikkärit pötkötettiin hotellilla jossa rakastunut sinisilmäinen mies
näki tyttöystävänsä auringonvalossa vihertävissä silmistä että kohta
tarvitaan kunnon tuuletus pieneen kuumaan hotellihuoneeseen
ettei happi loppuisi kesken kaiken kauniin.
Monalisan hymy jäi toiseksi tälläkertaa ainakin minun mielestä.