torstai 27. marraskuuta 2014

Outolintu

Isänpäivä oli ja meni mutta voin kait vielä kirjoittaa eräästä
mielenkiintoisesta artikkelista "Yksinhuoltajaisä on
yhteiskunnan outolintu"
Yksinhuoltajaisyys on Suomessa vielä melko harvinaista
vaikka eletään vuotta 2014 ja jopa kahden isähuoltaja
talouksia suunnitellaan oikein kansalaisaloitteilla.
Tilastokeskuksen mukaan vain kolme prosenttia kaikista
lapsiperheistä on isä-lapsi perheitä ja määrä on kasvussa.
Äiditön perhe kiinnostaa edelleen,vaikka kysellään mistä
johtuu että lasten äiti ei ole läsnä?.käsittämätön kysymys
johon pitäisi vastata ettei taida sinulle asia kuulua millään
muotoin,mutta isät eivät tietenkään kommentoi tuollaisia
kysymyksiä vaan puskevat eteenpäin päättäväisesti onhan
vastuu iso.Yh isiä samaan aikaan ihaillaan ja kartetaan.
Tämä käy ilmi kasvatustieteen tohtori Paula Tuovisen
elokuussa julkaisemasta väitöskirjasta Isien ja tyttärien
kertomuksia yksinhuoltajaperheestä,jossa haastateltiin niin
ero-kuin leski-isiäkin.
Isät kokevat,että sivulliset eivät niinkään kyseenalaista
heidän kykyään olla isä,vaan ennemmin sitä,mikä vika
äidissä on tai miksi äiti ei jaksanut.
Suurin ongelma yksinhuoltajaisyys vaikuttaa olevan
äidittömän perheen läheisille.Vaikka isät saavat arvostusta
heitä samalla vierastetaan.
Joidenkin mielestä yksinhuoltajaisän perhe ei ole niin sanottu
tavallinen perhe.
Vieraita saattaa käydä harvemmin jos ollenkaan,koska perhettä
ei koeta enään sellaiseksi,jonka luona voisi kyläillä.
Ennakkoluuloista huolimatta nyky-isät pärjäävät lasten kanssa
siinä missä äiditkin.Tuovisen väitöskirjan mukaan 2000 luvun
isät ovat tottuneenpia hoitamaan lapsia ja kotia kuin kolmekymmentä
vuotta sitten.Äidin puuttuminen ei tarkoita elämänlaadun romahtamista
Isän kanssa mökkeillään asuntoautoillaan ratsastetaan hoidetaan
kotieläimiä korjataan polkupyöriä ,autoja,.
Niin sanotusti tyttömäisiin juttuihin isät harvoin ottavat osaa,samoin
keskusteluun,joka koskee naiseksi kasvamista.Nämä aiheet siirretään
aidin ja tyttären välisiksi jutuiksi tyyliin voisitko kertoa jne..
Mutta jos äitiä ei ole saatavilla edes korvaavaa naisen tukea niin silloin
nämäkin asiat käsitellään isänkanssa .
Joskus tyttärellä on paha mieli siitä kun kaikilla muilla on äiti ja hänellä
on isä,ja sitä pitääkin kääntää ettei niillä olekkaan huolehtivaa isää ja
onhan äiti puhelinsoiton päässä niin paha mieli haihtuu itsestään.
Lasten mielestä on luonnollista elää isän kanssa ilman äitiä jos tilanne
niin vaatii Tuovinen summaa.