Kova vai pehmoinen

Valkoinen Joulu saapui hyvissä ajoin tänne lakeuksille,
rankkojen sateiden täyttämät ojat saavat jääkannen.
Innokkaimmat pääsevät jo ladulle ja luistelemaan luonnonjäille.
Lasten koulutyö on saanut hetken huilin ja on aika ajatella
joulun sanomaa ja miksi niitä lahjoja oikein toisillemme
annetaan.Joulun aika on hiljentymistä vaikka ei sitä lapset
ehkä niinkään huomaa kun pelaavat noita pelejä kun ei
ole mitään tekemistä ja lahjojakaan ei saa vielä avata.
Uusin ladattu peli World of Tanks näyttää vallaneen
pojan tapletin ja ajatuksenkulun .
Tytöllä näyttää pehmeämmät arvot olevan lähellä sydäntä
kotieläinten lahjatkin on valmiina hankittuna.
Oma joulun odotus on valmistelua kuusenkoristelua ,
pihavaloja tunnelman loihtimista lahjalla muistamista
läheisimmille ihmisille sitten aattoillaksi,haudalla käynti
kuuluu myös aattopäivän ohjelmaan.
Kiertelen myös kaupoissa miettimässä ostoksia on niin
helppoa saada lahjoja mutta mitä ostaisi läheisille se on
vaikeanpaa,kova vai pehmonen lahja mikä olisi
mieluinen,itse en lahjoja toivo onhan se kiva jos saaisi
sen suklaarasian ,sen mieluisan pehmoisen paketin sain jo !

Hyvää Joulua

Outolintu

Isänpäivä oli ja meni mutta voin kait vielä kirjoittaa eräästä
mielenkiintoisesta artikkelista "Yksinhuoltajaisä on
yhteiskunnan outolintu"
Yksinhuoltajaisyys on Suomessa vielä melko harvinaista
vaikka eletään vuotta 2014 ja jopa kahden isähuoltaja
talouksia suunnitellaan oikein kansalaisaloitteilla.
Tilastokeskuksen mukaan vain kolme prosenttia kaikista
lapsiperheistä on isä-lapsi perheitä ja määrä on kasvussa.
Äiditön perhe kiinnostaa edelleen,vaikka kysellään mistä
johtuu että lasten äiti ei ole läsnä?.käsittämätön kysymys
johon pitäisi vastata ettei taida sinulle asia kuulua millään
muotoin,mutta isät eivät tietenkään kommentoi tuollaisia
kysymyksiä vaan puskevat eteenpäin päättäväisesti onhan
vastuu iso.Yh isiä samaan aikaan ihaillaan ja kartetaan.
Tämä käy ilmi kasvatustieteen tohtori Paula Tuovisen
elokuussa julkaisemasta väitöskirjasta Isien ja tyttärien
kertomuksia yksinhuoltajaperheestä,jossa haastateltiin niin
ero-kuin leski-isiäkin.
Isät kokevat,että sivulliset eivät niinkään kyseenalaista
heidän kykyään olla isä,vaan ennemmin sitä,mikä vika
äidissä on tai miksi äiti ei jaksanut.
Suurin ongelma yksinhuoltajaisyys vaikuttaa olevan
äidittömän perheen läheisille.Vaikka isät saavat arvostusta
heitä samalla vierastetaan.
Joidenkin mielestä yksinhuoltajaisän perhe ei ole niin sanottu
tavallinen perhe.
Vieraita saattaa käydä harvemmin jos ollenkaan,koska perhettä
ei koeta enään sellaiseksi,jonka luona voisi kyläillä.
Ennakkoluuloista huolimatta nyky-isät pärjäävät lasten kanssa
siinä missä äiditkin.Tuovisen väitöskirjan mukaan 2000 luvun
isät ovat tottuneenpia hoitamaan lapsia ja kotia kuin kolmekymmentä
vuotta sitten.Äidin puuttuminen ei tarkoita elämänlaadun romahtamista
Isän kanssa mökkeillään asuntoautoillaan ratsastetaan hoidetaan
kotieläimiä korjataan polkupyöriä ,autoja,.
Niin sanotusti tyttömäisiin juttuihin isät harvoin ottavat osaa,samoin
keskusteluun,joka koskee naiseksi kasvamista.Nämä aiheet siirretään
aidin ja tyttären välisiksi jutuiksi tyyliin voisitko kertoa jne..
Mutta jos äitiä ei ole saatavilla edes korvaavaa naisen tukea niin silloin
nämäkin asiat käsitellään isänkanssa .
Joskus tyttärellä on paha mieli siitä kun kaikilla muilla on äiti ja hänellä
on isä,ja sitä pitääkin kääntää ettei niillä olekkaan huolehtivaa isää ja
onhan äiti puhelinsoiton päässä niin paha mieli haihtuu itsestään.
Lasten mielestä on luonnollista elää isän kanssa ilman äitiä jos tilanne
niin vaatii Tuovinen summaa.

Koita nyt vielä harkita

Kun nuoret parit seurustelevat ja muuttavat yhteen heitä,
tuskin ketään neuvoo kaverillisesti että ,koeta nyt vielä
harkita.On tietysti tosiaan paikallaan harkita kerran jos
toisenkin jos edellinen suhde on ollut epätyydyttävä.
Ystävät ajattelevat rakastumisen sumentavan ajattelukyvyn
ja jos jotain ajatteleekin niin niitä miellyttäviä ominaisuuksia.
Vanhin tyttärenikin toteaa "nyt on iskän pää pehmennyt"
kun ilmoitin että tyttöystäväni muuttaa luokseni ja
mennään naimisiin,vakuudeksi vielä näytän kuvaa meistä
ja hän jää mietteliääksi pyytää vielä saada katsoa kysyy
sitten "kuinka vanha hän oikein on kun näyttää niin
nuorelta ".Minä hämmennyn ja puollustaudun että on
vaikea löytää enään itseäni vanhenpia tyttöjä on
pakko ottaa nuorenpi.
Lapset tottuvat helposti yh-isän tyttöystävään ja varsinkin
tytöt tulevat heti toimeen hyvin .
Mutta kuinka paljon harkintaa tarvitseekaan yh-isä ottaessaan
uuden elämän kunppanin taloonsa.
Entä mitä miettii tyttö joka saa murkkuikäisiä lapsia samaan
talouteen.
Kahden talouden ylläpitäminenkin on haastavaa ja voi sitä
ikävän määrää jos tapaamisia ei järjestykkään riittävän usein.
Mikä sitten olisi kaikille paras vaihtoehto ottaen huomioon
työssäkäynnin ,asumisen ja riittävän yhdessä olo ajan.
Ja kuinka kauvan on riittävän kauvan seurustelua että
rakkaus ei enään olisi niin ruusunpunaista ja pystyisi
kirkkaisiin ajatuksiin rakkaansa kanssa.

Kahden

Kun kahden näin hämyssä illoin kanssasi olla mä saan,

niin sanat on turhia silloin,hyväile hyväile vaan,

kun sydämen lyöntisi kuulen,täytenä onneni saan,

on ikuisuus luonamme luulen hyväile hyväile vaan.

Kun lähelläsi oon, kun mä sun lähelläsi valvon,

niin sanat vaietkoon kun mä sun hyväilyjäsi palvon

ei sanat voi korvata mitkään hetkiä hämyisen maan,

kun kanssasi olla saan pitkään hyväile hyväile vaan.

Päikkärit Pariisissa

Minuun iskee "heikko hetki" ja päätän kosiskella tyttöystävääni matkaseuraksi
pussausmatkalle Pariisiin.
Ajankohdan sovittaminen työvelvoitteisiin oli suurin haaste,joka sitten
onnistuikin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Suora lento Finnairilla kolmeen tuntiin sujui nopeasti.
Omatoimimatkalaisina jätimme matkalaukut kotiin ja otimme vain
käsimatkaavarat mukaan ja se joudutti matkaa ja metroon menemistä.
Metro-asemat olivat selkeästi merkitty vaunujen seiniin ja ledivalot
näyttivät sijainnin ja aseman.
Hotellin löytäminen latinalaiskortteleista vaati taksikyydin perille pääsemiseksi
koska illat siellä ovat tummemmat kuin meillä ja pimeällä kaikki
näyttää erillaiselta joten oli turha harhailla kartta kädessä.
Aamulla aamiainen ranskalaisittain croisantteja,muroja,maitoa,kahvia hunajaa y.m.
Ja sitten ensimmäinen päivä ,kartta käteen ja menoksi.
Kysäisen  ennen hotellista poistumista onko vielä käytävä asioilla ,saan
kuittauksen "huomaa että olet paljon lastesi kanssa reissannut kun huolehdit noin".
Ihastelemme paikallisten torimyyjien tuoretiskien,kala,liha ja kasvistarjonnan
määrää ja laatua,erityisesti leivonnaiset olivat hunajakuorrutuksineen herkullisen
houkuttavia,myös taidolla nyljetyt jänikset olivat persiljatukko suussa
ruuan laittoon houkuttavia ostokohteita.Pienestä katukaupasta ostetut kirsikat,
persikat,viinirypäleet olivat maukasta evästä Eiffel tornin juurella,josta
löysimme varjoisan paikan puistonpenkillä puiden suojassa jossa otinkin
pikaiset päikkärit turistin tapaan pullealla massulla tyttöystäväni kainalossa.
Seinen ylikulkevilla silloilla oli rakkauslukot saaneet turistit vannomaan
ikuista rakkautta ja siltojen romahdusvaara oli ilmeinen, ei kukaan nyt
noin paljon voi rakkautta kestää vaikka se ihanaa onkin.
Kahdeksan tunnin kävelyn ja ihmettelyn ja ihastelun jälkeen oli hotellilla
illalla päikkärit eikä siinä tarvinnut pitkään tyttöystävää nukuttaa.
Päikkärit oli mennä pitkäksi mutta onneksi iltaa oli vielä jäljellä ja
kävimme vielä Pariisin tummenevassa yössä katselemassa ja kävelemässä.
Seuraavan päivän  retket suuntautuivat puutarhoihin torimyymälöihin ja
vielä illalla paikalliselle 1748 vuonna rakennetun talon edessä olevalle
aukiolle latinalaiskorttelissa johonka oli iltaa tullut istumaan hyvin
kansainvälinen joukko turisteja ympäri maailmaa nauttimaan ruuasta
ja juomasta ,siellä tuntui kaikki viihtyvän ja kas kummaa ei järjestyshäiriöitä
kaikilla tuntui olevan sama tunnelma pimenevässä illassa musiikin tahdissa.
Päivän päikkärit pötkötettiin hotellilla jossa rakastunut sinisilmäinen mies
näki tyttöystävänsä auringonvalossa vihertävissä silmistä että kohta
tarvitaan kunnon tuuletus pieneen kuumaan hotellihuoneeseen
ettei happi loppuisi kesken kaiken kauniin.
Monalisan hymy jäi toiseksi tälläkertaa ainakin minun mielestä.

Transit Mies

Firmamme henkilökunta ilmoittaa napakasti vanhasta pakettiautostamme
"Saisit kyllä uuden auton ostaa jos me vielä jatkossa joudutaan tuolla
ajamaan,se on hengenvaarallinen"
Transiit miehelle tuo oli musiikkia korvilleni ei te pojat tiedä mitä on
todellinen elämä vanhan Transiitin kanssa.
Vasta kun pohjapeltejä on hitsannut unpeen parin neliön verran ja
vielä päivä pilkottaa läpi reijistä niin sitä tuntee olevansa
etuoikeutettu Transiit auton omistaja.
No leimaahan on vielä jäljellä joten ajoon vain,tosin kytkinsylinteri
vuotaa ja painamiseen tarvitaan useita polkasuja,jarrusylinterin
vuodon takia etäisyyttä pitää edelläolevaan autoon pitää triplasti.
No tuulilasi hieman on säröllä mutta ei sada sisään ja pitää hyttyset
ulkopuolella.
Tämän kaiken harmonian ja onnen rikkoo vaihtoautomyyjä joka
karauttaa liikkeemme pihaan uuden karhealla tulipunaisella transiitilla.
Hän jo kokemuksesta tietää että turha tulla mitään muuta merkkiä
esittelemään.Näen hänen voitonvarmasta olemuksesta että nyt
lähtee rahat.Kurkistan ikkunasta ja sanon että hienosti kiiltää.
Asiakkaat häiritsee hieman kaupantekoa ja myyjä lähtee takaisin
työpaikalleen tekemään tarjousta.
Saan pahinpaan asiakasruuhkaan puhelinsoiton automyyjältä ja
kuuntelen tarjouksen ,pyydän vielä rahoitustarjouksen ja saankin
sen kohta viestinä puhelimeeni.Viestin lopuksi lukee,soita kun
ehdit jos kaikki on ok.
Laitan vastausviestin ok ja myyjä laittaa viestin"laitoin myyty lapun
ikkunaan ja tulen huomenna papereitten kanssa,laitat vain nimesi
valtakirjaan niin hoidan kaikki puolestasi.
Kun vihdoin ehdin soittaa myyjälle kerron laittaneeni OK vain
soiton takia en oston.
Tässä vaiheessa myyjä heittää kaiken peliin,kertoo minun tarvitsevan
juuri tämän auton.Puollustaudun etten ole edes koeajanut autoa,
johon myyjä sanoo itse koeajaneensa auton ja todennut hyväksi.
No seuraava päivä koittaa ja myyjä tulee hakemaan
rakkainpaani ja rahojani.
Minäkun olen tällähetkellä niin heikkona punaiseen sävyyn,
allekirjoitan paperit ja vielä lyömme kättä  päälle automyyjän
kanssa vanhan Transiitin kohtalosta.
Meidän remonttireiskamme on jo pitkään haaveillut ja tehnyt
tuttavuutta vaihtoon menevän transiittini kanssa ja ilmoitti
haluavansa lunastaa auton joten ilmoitin kaupan ehtoihin
sisältyvän ettei reiskamme ole vielä täysin ansainnut
Transit Miehen titteliä,syystä pilkku että hänen aikaisemmat
kokemukset autoista ovat liian optimistiset ja tässä viittaankin
200 metrin sutimisjälkiin asvalttitiellämme.
Transiit ei sudi.

Piip piip

Kuulen piippauksen äänen puhelimestani ja hymy nousee
kasvoilleni,ajattelen olisinko saanut rakkausviestin.
Ei ennen ollut textiviestejä ,käytettiin etana postia,tai
oli etsittävä kiinteä puhelin tai kolikkopuhelinkioski ja
 toivottava että tyttö olisi tavoitettavissa eikä sekään
vielä riittänyt,kolikoita piti muistaa varata pussillinen.
Kun ikävä iskee siinä ei auta mikään kuin textata tai
soittaa,lääke on sama vielä tänäpäivänäkin,välineet
vain ovat helpottaneet yhteydenpitoa.
Kuuntelin aikoinaan teiniikästen lapsieni puhetta
ja kysyinkin ihmetellen miksi puhe oli söpötystä,
sain vastaukseksi äkäisellä äänensävyllä
"noinhan minä aina puhun ".
Teinit istuivat puhelin korvalla sanomatta sanaakaan,
se oli sellaista etäsuhdetta se sellainen kun kuulee
toisen ikävän.
Jos sattui kuulemaan keskustelua niin äänen
sävy oli kuin lapselle lepertelyä ja teinimäistä
okey moy kuittailua.
Pahinta isän näkökulmasta oli  se että puhelinlaskusta
saattoi nähdä ikävän määrän ja se oli isälle ikävää .
Kuinka tärkeäksi puhelin muuttuukaan tullessaan
rakastuneeksi.Tärkeää on saada pieni viesti tai
soitto ja kuulla ääni ja kertoa helliä tunteita.
Kuinka helppoa on kulkea kännykkä korvalla
ja sopertaa rakkaalle ihastukselle tunnustuksia
ikävän tunteesta.
Nykyään rajattomien textiviestien ja puheajan aikana
voi kullalle lähettää viestejä ja soitella maratonpuheluita
ja handsfree laitteet mahdollistaa seurustelun missä vain.
Ainakin toistaiseksi kun en puhelimeni paikanninlaitteesta
tiedä kultani olinpaikkaa tai onko mahdollisuus edes
vastata soittooni,kysyn ensin textiviestillä soittolupaa
"saanko soittaa"
kun halua kuulla äänen ja kuolla ikävään  "huh"
ja kun sitten rohkaisee itsensä ja soittaa niin äänestä
kuulee heti sen tärkeimmän ikävän ja kaipuun
rakkauden sanat jotka arkaillen hiljaa lausutaan,

Rakastan sinua

Äiti

Istun vieressäsi hiljaa ja katson seinällä olevaa käsin kirjoitettua
taulua johon on kirjailtu kullanvärisellä langalla suuri viisaus
"Parasta mitä voit antaa lahjaksi läheisellesi on omaa aikaasi"
Kysyt minulta yhtäkkiä sataako ulkona vielä ?
En tiedä mitä vastaisin kun ulkona on aurinko paistanut
aamusta lähtien,tarkoitit ehkä vain sanoa minulle jotain
et ehkä muista minua enään.
Istut tuolissa ajatuksissa ja välillä katsot minua kysyvästi
kysymättä mitään.
Ihailen kykyäsi puolinukahtaa tuoliin istuma-asentoon.
Kukaan ei ole huolissaan putoatko tuolista ehkä minä hiukan.
Pienet nykivät liikkeet liikuttavat sinua kuin pientä
kissanpentua nukkuessaan.Olet niin muuttunut.
Pikkupoikana katsoin sinua ylöspäin luottavaisena
silmät kirkkaana ja nyt huomaan katsovani silmät
sumeina surullisina .

Häjyt

Häjyt eli puukkojunkkarit olivat Eteläpohjanmaalla 1800 luvulla
esiintyneitä rettelöitsijöitä ja kutsumattomia vieraita esim.
Häissä joissa he ajelivat vieraitten hevosilla humalapäissään
ja kun talonväki lähti ottamaan kiinni hevosiaan ja
rattaitaan niin toiset tulivat sisään syömään juomaan ja
aiheuttamaan yleistä kaaosta häävieraiden kesken
ja tietysti haastamaan riitaa isännän kanssa.
Useasti oli tieto juhlista kiirinyt jo koko maakuntaan
ja osattiinkin jo odottaa häjyjä paikalle.
Häjyt myös kiertelivät humalapäissään pitkin
maakuntaa ja varastelivat, tappelivat.
Osa syyllistyi myös tappoihin.
Puukkojunkkareita tuli kaikista yhteiskuntaluokista.
Tuomittuna oli talollisia,renkejä,torppareita.
Häjy tappeli kunniansa vuoksi mitään ei pelätty.
Monasti oltiin turhautuneita kun perintönä annettiin
 tila vanhimmalle pojalle ja muut jäivät ilman,
juopoteltiin ja aiheutettiin kauhua ympäri pitäjää.
Häjyjä oli vaikea saada tuomituksi kun kukaan ei
uskaltanut todistaa koston vuoksi heitä vastaan.
Tunnetuinpia häjyjä oli Antti Rannanjärvi ja
Isontalon Antti ja tietysti se ruma vallesmanni
Adolf Hägglund joka sai selkäsaunan ja siitä
kinpaantuneena päätti poikien puuhat ja laittoi
heidät rautoihin Vaasan vankilaan.
Seinäjoella Bub härmän häjyssä asemaa vastapäätä
oli aikoinaan kahleet nähtävillä ja niillä järjestettiin
jopa juoksukilpailuja kunnes joku asiakas loukkasi
itsensä pahasti.Baarissa oli myös iso puupölkky
jossa texti Puukoot tähän.Ulkona mainostextissä
lukee"Iloonen elämä on terveheellistä"
Liikkeen perustaja Viljam Korvenkoski 90 luvun
alussa sanoitti laulun "Ei kellään oo niin helapot päivät
kuin pontikkatrokarin rouvalla",johtuiko sanoitus ehkä
alkoholitarkastajien liiallisesta juoman alkoholipitoisuuden
tarkkailusta vai jotain syvällisenpää rouvalle.
Kävin kerran ottamassa vauhtia häjybaarissa ja huomasin
seinällä olevan taulun johonka oli laitettu valokuvia asiakkaista.
Tiedustelin paikalliselta laitapuolen kulkijalta että ketä siinä
oli kuvattuna ja sain vastaukseksi

"Ne on niitä kaikkeesta ruminpia"

Minkä tähden

Minkä tähden hotelli kuulen kysymyksen lapsilta.He haluavat tietää hotellin
palvelutason ja katsoa ennakkoon paikkoja.He tuntuvat tietävän
millä perusteella hotellit luokitetaan.Minulle taas kun kelpaa pilvetön
taivas lämmin aurinko ja että voi päänsä jossain tyynyyn painaa.
Kun minun isäni vei meitä retkelle niin mukaan pakattiin teltta
kaasukeitin makuupussit ja evästä ja seikkailumieltä mutta,
nämä mun kullannuput haluaa viiden tähden palvelutason.
Nyt alkaa olla kiire,ilmoitan kahdelle viimeisiä tavaroita
pakkaville rantalomalaiselle.Minulla on mukana uikkarit
pankkikortti,passit en aijo osallistua matkalaukun kantamiseen.
Ehdimme kentälle viimeisinä joten koneeseen ja vyöt kiinni.
Lento meni kommelluksitta ja päästiin hotellille ja nukkumaan.
Aamulla auringon noustua huomaan asuvani hotellin ylimmässä
kerroksessa kauheen vuoren rinteellä ja minua kyllä huimaa
tälläinen korkea paikka,mieltäni rauhoittaa vain kun ajattelen
että meidän yläpuolella on vielä yksi kymmenen kerroksinen
hotelli.Loma alkaa mukavasti aurinkoa uintia ja juomia
hyvää ruokaa ja sitten uni maistuu.
Herään seuraavana yönä kun joku pyrkii kattohuoneistoomme
oven signaali ilmoittaa piippauksella.Mietin jos lapset ovat
tulossa öiseltä seikkailulta takaisin mutta he kyllä nukkuivat
huoneissaan.Päätän avata oven siitä huolimatta jos siellä
olisi ryöstäjä.Tenpasen oven auki ja olen huonolla tuulella.
Tiedustelen englanniksi" what are you doing its three at night?"
Rauhoitun kun huomaan vanhemman pariskunnan olevan
oveni ulkopuolella isojen matkalaukkujen kanssa.
Mies väittää asunnon olevan varattu heille ja ihmettelee
miksi minä asun heidän kodissaan,hän vielä vakuudeksi
näyttää lappua jonka he ovat saaneet hotellin respasta.
Alan lämmetä uudelleen ja rouva tiedustelee prata ni svenska.
No joo ja kan och sen vi diskutera och funtsa och läsa hennes
papruna nyengong
Selviää että heillä on sama asunnon numero mutta eri talo.
Pariskunta antaa periksi ja kuulen kuinka matkalaukkujen
pyöristä kaakelilattialla kuuluu etääntyvät klonk klonk äänet.
Seuraavana päivänä hyppäämme paikallispussiin ja suoritamme
elämämme nopeimman Inglesissä käynnin.Bussin saavuttua
perille yritän taivutella lapsia rantakävelylle muutaman kaupan
kautta,ei käy kuuluu vastaus,on nälkä, ja kuin taikaiskusta bussi
n.o 30 saapuu eteemme ja hyppäämme kyytiin .
Tapaan myös minua 20 vuotta nuoremman kauniin valean
 Ruotsalaisen yh äidin jonka kanssa vaihdamme
muutaman sanan.Loma romanssi jää syntymättä kun molemmilla
on huoli lapsista ja yhteistä aikaa on vaikeaa järjestää lapsilta,
asumme eri maissa ja seurustelukin olisi hankalaa,Vaihdamme
vain katseita ja hymyjä loppulomasta.

Mä en ainakaan

Taas on taisteltu muutama viikko eteenpäin ja lasten
talviloma lähestyy,ja tänään on viimeinen koulupäivä
Oppilaat voivat olla keksimiään roolihahmoja koulussa.
Koko viikko on mietitty omaa hahmoa ja olenkin joutunut
lainaamaan Ymmin sanontaa "kuule mä en voi sulle tässä
nyt roolihahmoksi muuttua",ihan ite pitää jotain oivaltaa.
Jotain rekvisiittaa löydettiin kirpparilta .
Kirjoitin myös koulun johdolle loma-anomuksen tulevaa
matkaamme varten.Anomuksessa joutuu kirjallisesti sitoutumaan
matkalle annettuihin tehtäviin.
Lapseni aavistelevat pahinta eli joutuvat kärventymään kuuman
auringon alla ja kävelemään joka päivä ylipitkiä matkoja.
Pahinta tässä taitaa olla, ainakin aavistelen, viikon pituinen ero
tietokoneesta joka saa poikani kiukkuisesti sanomaan
"Mihinkä me nyt taas ollaan menossa mä en ainakaan lähe"
Tilanne rauhoittuu kun sanon matkaan  olevan vielä monta
viikkoa aikaa.Hyvää siinä on lasten mielestä ,ettei tarvitse
koulussa olla ja soittotuntejakaan ei ole kun isoja haitareita
ei oteta mukaan matkaan.
Myös isä on mielissään kun pääsee lomalle ja kun vielä
kaikki on maksettu etukäteen ruokailut ym.niin voi keskittyä
rauhassa lomailuun, päiväretkiin ,uimiseen ,silmänruokaan....

Nainen tuli taloon

Olin ennalta kertonut tyttärelleni tulevasta viikonlopun vieraasta.
Niinpä edellisviikolla olimme siivonneet, putsanneet,järjestelleet
paikat kuntoon ja ajattelinkin ettei mikään olisi jäänyt huomaamatta.
Hieman harmitti wc-kunto joka meidän huushollissa on kovimmassa
käytössä aina on pientä remonttia,milloin pönttö on rikki,lavuaari irti
lattiakaivo tukos,suihkuletku rikki ja tälläkertaa oven lukitusmekanismi
ei toimi.
Noudan vieraamme juna-asemalta ja ajattelen että minun ei tarvitse
mitään ensivaikutelmaa antaa tunnemmehan ennestään,mutta
kotini pitää olla näyttökunnossa tietysti.
Kun saavumme perille ja ovesta sisään ,pullantuoksu täyttää taloni,
tyttäreni oli aloittanut leipomisen mikä tietysti oli hieno asia vaan
ei sovittu niin.
Tiskipöytä on aivan täynnä erillaisia kippoja ruokapöydällä on
leipomiseen käytetyt aineet ja kirjallisuutta liittyen leivonnaisiin.
Olohuoneen pöydälle on siirretty kaikki muut tavarat kukat
päivän lehdet ym kipot.
Kissa on sisällä ja aavistelen pahinta kun lattialta löytyy kukkaruukusta
pudonneita multapaakkuja ja kasvien osia.
Selviää etta kissa on ollut kukkalaudalla ja tiputtanut kukkaruukun
lattialle ja kaikkia tuhon jälkiä ei ole siivottu vielä.
Huomaan vieraamme hieman huvittuneen katseen kun minä
ihmettelen kaaosta joka vain tunti sitten oli mitä hienoimmassa
järjestyksessä.
Kun olen saanut paikat taas kuntoon on jo ilta ja vieraallamme
on pää kipeä,joten minä 23 vuoden avioliittokokemuksella tiedän
nukkuvani sohvalla yksin seuraavan yön.
No vierailu loppuu aikanaan ja vien vieraamme juna-asemalle ja
juttelen niitä näitä,enkä malta olla kysymättä mitä hän tykkäsi
viikonlopusta ja saan vastauksen että hänellä on ollut aivan hauskaa.
Seuraan junan lähtöä ja mietin että ehkä hänellä sittenkin oli hauskaa.