Näin isänpäivän aattona miettii lapsiensa tekemisiä ja omaa roolia niissä.
On hyvin haastavaa kasvattaa murrosikäisiä lapsia lähes kaverisuhteessa ja
samalla olla myös huolehtiva opettavainen esimerkillinen vanhenpi
Välillä joudun ojentamaan lapsia asioissa ,ja kun joudun suuttumaan lapsille,
minua harmittaa oma suuttumukseni paljon pitenpään kuin mitä lapset koko
asiaa edes ajattelevatkaan ja yllätynkin kuinka he äkkiä unohtavat suuttumukseni.
Yh isänä ja vähän äitinäkin joudun tilanteisiin joissa en voi olla kaveri ja joudun
asettamaan sääntöjä joita pitää myös noudattaa ja seuraankin että viesti menee
perille. Toisinaan kun aikani olen kuunnellut kinastelua ja katsellut kaaosta
minusta tulee esille reservin kersantti ärjynen joka korottaa ääntään saadakseen
asiat järjestykseen.Eilisen katastrofipäivän jälkeen taas mikään ei tunnu miltään
ainakaan pikkuasiat murheineen.Aamulla myöhästyttiin koulusta ja tunnin päästä
kouluuntulosta poika oli alannut kuumeilemaan ja ei muuta kuin häntä kotiin
viemään ,seuraavaksi soitti koulusta terveydenhoitaja pojan painoindeksin takia
oli kuulemma puolessavuodessa noussut lian nopeasti,seuraavaksi pikalounaalla
söin yhden hanpaani ja sitten kiireesti sitä korjauttamaan.No tämänjälkeen tyttö
tulikin jo koulusta ja hänet piti kuskata kotiin kun muuten on niin tylsää .Auton
katsastus oli vielä suoritettava ,ja eiköhän vielä pankinjohtaja soita edellisvuoden
tilintarkastuksesta ja puuttuvasta allekirjoituksesta ,ihme kun ei lainaa yrittänyt
tarjota.
Tietysti isän vikahan se on jos ei ole mitään tekemistä,mutta kun illalla sitten
oli soittotunnille menon aika onkin molemmilla muuta tekemistä.
Muistan erään tyttöystäväni kerran kuvanneen minua sanalla kuvakirja eli
kiva-kurja ,joka kyllä kuvaa minua osuvasti vieläkin.Kanssani on välillä
hauskaa ja keksin retkiä ja yhteisiä hetkiä mutta sitten kun "ei ole mitään"
niinkuin lapseni ja joskus jokunen tyttöystävänikin sanoo olen kurjaa seuraa !
