Istun vieressäsi hiljaa ja katson seinällä olevaa käsin kirjoitettua
taulua johon on kirjailtu kullanvärisellä langalla suuri viisaus
"Parasta mitä voit antaa lahjaksi läheisellesi on omaa aikaasi"
Kysyt minulta yhtäkkiä sataako ulkona vielä ?
En tiedä mitä vastaisin kun ulkona on aurinko paistanut
aamusta lähtien,tarkoitit ehkä vain sanoa minulle jotain
et ehkä muista minua enään.
Istut tuolissa ajatuksissa ja välillä katsot minua kysyvästi
kysymättä mitään.
Ihailen kykyäsi puolinukahtaa tuoliin istuma-asentoon.
Kukaan ei ole huolissaan putoatko tuolista ehkä minä hiukan.
Pienet nykivät liikkeet liikuttavat sinua kuin pientä
kissanpentua nukkuessaan.Olet niin muuttunut.
Pikkupoikana katsoin sinua ylöspäin luottavaisena
silmät kirkkaana ja nyt huomaan katsovani silmät
sumeina surullisina .
