Kun nuoret parit seurustelevat ja muuttavat yhteen heitä,
tuskin ketään neuvoo kaverillisesti että ,koeta nyt vielä
harkita.On tietysti tosiaan paikallaan harkita kerran jos
toisenkin jos edellinen suhde on ollut epätyydyttävä.
Ystävät ajattelevat rakastumisen sumentavan ajattelukyvyn
ja jos jotain ajatteleekin niin niitä miellyttäviä ominaisuuksia.
Vanhin tyttärenikin toteaa "nyt on iskän pää pehmennyt"
kun ilmoitin että tyttöystäväni muuttaa luokseni ja
mennään naimisiin,vakuudeksi vielä näytän kuvaa meistä
ja hän jää mietteliääksi pyytää vielä saada katsoa kysyy
sitten "kuinka vanha hän oikein on kun näyttää niin
nuorelta ".Minä hämmennyn ja puollustaudun että on
vaikea löytää enään itseäni vanhenpia tyttöjä on
pakko ottaa nuorenpi.
Lapset tottuvat helposti yh-isän tyttöystävään ja varsinkin
tytöt tulevat heti toimeen hyvin .
Mutta kuinka paljon harkintaa tarvitseekaan yh-isä ottaessaan
uuden elämän kunppanin taloonsa.
Entä mitä miettii tyttö joka saa murkkuikäisiä lapsia samaan
talouteen.
Kahden talouden ylläpitäminenkin on haastavaa ja voi sitä
ikävän määrää jos tapaamisia ei järjestykkään riittävän usein.
Mikä sitten olisi kaikille paras vaihtoehto ottaen huomioon
työssäkäynnin ,asumisen ja riittävän yhdessä olo ajan.
Ja kuinka kauvan on riittävän kauvan seurustelua että
rakkaus ei enään olisi niin ruusunpunaista ja pystyisi
kirkkaisiin ajatuksiin rakkaansa kanssa.
