Joulu tuntuu vauhdilla lähestyvän ja on aika muistaa ystäviä ja läheisiä.
Aika menee siivillä taas pari viikkoa niin ettei paljon etutukka ole silmillä.
Saan yllättävän soiton pohjoisen tytöltä,yllätyn olenhan saanut olla
rauhassa koko kesän . Nainen kertoilee kuulumisiaan ja kysyy myös
minun kuulumisiani.Hieman yllätyn ja hätäännyn selittämään tekemisiäni,
olen kuin selityksen velkaa kun en ole hänelle soittanut ja tunnen
olevani huono poikaystävä kun olen kuin unohtanut ystävyytemme.
Vakuuttelen yksinäisyyttäni loppukesänä koettua käden kipua ja flunssaa
joka yllätti vielä ensi liukkailla syksyllä
Hämmennyn myös kun hän kysyy tyttöasioistani ja vakuuttelenkin etten
ole lusikkaani kastellut korkeintaan kahviin,jotenkin jää sellainen mieli
etten ole oikein uskottava minäkö elelisin ilman tyttöystävää,niin elämä
on ihmeellistä ja yllättävääkin.
No hauskaa meillä on aina kun jutellaan vaikka ei tosissaan ollakkaan
muuta kuin kavereita.
Kertoilen olleeni myös kerran ravintolassa illallisella ja mieleeni tuli
aivan upeasti valmistettu kala-ateria ja vertasinkin sen olleen maistuvanpi
kuin nainen konsanaan.
Mieleeni tulee myös kesäinen muisto,johon sopii laulun sanat:
Kastaa aalto rannan kiven,kiiltämään saa pinnan sen
ja luotas tuo taas terveisen,
me kahden rannalla taas niinkuin ennenkin
on erona vain seikka katkerin
ei ranta sama,
välillämme meri on
Hyvää joulunodotusta lukijoilleni !
Sinulla on aina elämän läheisiä ja mukavia tarinoita, aidosti ja kivasti kerrottu. Mitä tästä seuraakaan? Ei voi koskaan tietää? Mutta jokatapuksessa oikein mukavaa joulun aikaa Bike.
VastaaPoistaSamaa mieltä, kirjoitat kivasti! Mitä seuraavaksi...
VastaaPoistaLaulun sanat kertovat myös kaipauksesta,
VastaaPoistamutta seuraavaksi ehkä pukittelen !!