Transit Mies

Firmamme henkilökunta ilmoittaa napakasti vanhasta pakettiautostamme
"Saisit kyllä uuden auton ostaa jos me vielä jatkossa joudutaan tuolla
ajamaan,se on hengenvaarallinen"
Transiit miehelle tuo oli musiikkia korvilleni ei te pojat tiedä mitä on
todellinen elämä vanhan Transiitin kanssa.
Vasta kun pohjapeltejä on hitsannut unpeen parin neliön verran ja
vielä päivä pilkottaa läpi reijistä niin sitä tuntee olevansa
etuoikeutettu Transiit auton omistaja.
No leimaahan on vielä jäljellä joten ajoon vain,tosin kytkinsylinteri
vuotaa ja painamiseen tarvitaan useita polkasuja,jarrusylinterin
vuodon takia etäisyyttä pitää edelläolevaan autoon pitää triplasti.
No tuulilasi hieman on säröllä mutta ei sada sisään ja pitää hyttyset
ulkopuolella.
Tämän kaiken harmonian ja onnen rikkoo vaihtoautomyyjä joka
karauttaa liikkeemme pihaan uuden karhealla tulipunaisella transiitilla.
Hän jo kokemuksesta tietää että turha tulla mitään muuta merkkiä
esittelemään.Näen hänen voitonvarmasta olemuksesta että nyt
lähtee rahat.Kurkistan ikkunasta ja sanon että hienosti kiiltää.
Asiakkaat häiritsee hieman kaupantekoa ja myyjä lähtee takaisin
työpaikalleen tekemään tarjousta.
Saan pahinpaan asiakasruuhkaan puhelinsoiton automyyjältä ja
kuuntelen tarjouksen ,pyydän vielä rahoitustarjouksen ja saankin
sen kohta viestinä puhelimeeni.Viestin lopuksi lukee,soita kun
ehdit jos kaikki on ok.
Laitan vastausviestin ok ja myyjä laittaa viestin"laitoin myyty lapun
ikkunaan ja tulen huomenna papereitten kanssa,laitat vain nimesi
valtakirjaan niin hoidan kaikki puolestasi.
Kun vihdoin ehdin soittaa myyjälle kerron laittaneeni OK vain
soiton takia en oston.
Tässä vaiheessa myyjä heittää kaiken peliin,kertoo minun tarvitsevan
juuri tämän auton.Puollustaudun etten ole edes koeajanut autoa,
johon myyjä sanoo itse koeajaneensa auton ja todennut hyväksi.
No seuraava päivä koittaa ja myyjä tulee hakemaan
rakkainpaani ja rahojani.
Minäkun olen tällähetkellä niin heikkona punaiseen sävyyn,
allekirjoitan paperit ja vielä lyömme kättä  päälle automyyjän
kanssa vanhan Transiitin kohtalosta.
Meidän remonttireiskamme on jo pitkään haaveillut ja tehnyt
tuttavuutta vaihtoon menevän transiittini kanssa ja ilmoitti
haluavansa lunastaa auton joten ilmoitin kaupan ehtoihin
sisältyvän ettei reiskamme ole vielä täysin ansainnut
Transit Miehen titteliä,syystä pilkku että hänen aikaisemmat
kokemukset autoista ovat liian optimistiset ja tässä viittaankin
200 metrin sutimisjälkiin asvalttitiellämme.
Transiit ei sudi.

Piip piip

Kuulen piippauksen äänen puhelimestani ja hymy nousee
kasvoilleni,ajattelen olisinko saanut rakkausviestin.
Ei ennen ollut textiviestejä ,käytettiin etana postia,tai
oli etsittävä kiinteä puhelin tai kolikkopuhelinkioski ja
 toivottava että tyttö olisi tavoitettavissa eikä sekään
vielä riittänyt,kolikoita piti muistaa varata pussillinen.
Kun ikävä iskee siinä ei auta mikään kuin textata tai
soittaa,lääke on sama vielä tänäpäivänäkin,välineet
vain ovat helpottaneet yhteydenpitoa.
Kuuntelin aikoinaan teiniikästen lapsieni puhetta
ja kysyinkin ihmetellen miksi puhe oli söpötystä,
sain vastaukseksi äkäisellä äänensävyllä
"noinhan minä aina puhun ".
Teinit istuivat puhelin korvalla sanomatta sanaakaan,
se oli sellaista etäsuhdetta se sellainen kun kuulee
toisen ikävän.
Jos sattui kuulemaan keskustelua niin äänen
sävy oli kuin lapselle lepertelyä ja teinimäistä
okey moy kuittailua.
Pahinta isän näkökulmasta oli  se että puhelinlaskusta
saattoi nähdä ikävän määrän ja se oli isälle ikävää .
Kuinka tärkeäksi puhelin muuttuukaan tullessaan
rakastuneeksi.Tärkeää on saada pieni viesti tai
soitto ja kuulla ääni ja kertoa helliä tunteita.
Kuinka helppoa on kulkea kännykkä korvalla
ja sopertaa rakkaalle ihastukselle tunnustuksia
ikävän tunteesta.
Nykyään rajattomien textiviestien ja puheajan aikana
voi kullalle lähettää viestejä ja soitella maratonpuheluita
ja handsfree laitteet mahdollistaa seurustelun missä vain.
Ainakin toistaiseksi kun en puhelimeni paikanninlaitteesta
tiedä kultani olinpaikkaa tai onko mahdollisuus edes
vastata soittooni,kysyn ensin textiviestillä soittolupaa
"saanko soittaa"
kun halua kuulla äänen ja kuolla ikävään  "huh"
ja kun sitten rohkaisee itsensä ja soittaa niin äänestä
kuulee heti sen tärkeimmän ikävän ja kaipuun
rakkauden sanat jotka arkaillen hiljaa lausutaan,

Rakastan sinua

Äiti

Istun vieressäsi hiljaa ja katson seinällä olevaa käsin kirjoitettua
taulua johon on kirjailtu kullanvärisellä langalla suuri viisaus
"Parasta mitä voit antaa lahjaksi läheisellesi on omaa aikaasi"
Kysyt minulta yhtäkkiä sataako ulkona vielä ?
En tiedä mitä vastaisin kun ulkona on aurinko paistanut
aamusta lähtien,tarkoitit ehkä vain sanoa minulle jotain
et ehkä muista minua enään.
Istut tuolissa ajatuksissa ja välillä katsot minua kysyvästi
kysymättä mitään.
Ihailen kykyäsi puolinukahtaa tuoliin istuma-asentoon.
Kukaan ei ole huolissaan putoatko tuolista ehkä minä hiukan.
Pienet nykivät liikkeet liikuttavat sinua kuin pientä
kissanpentua nukkuessaan.Olet niin muuttunut.
Pikkupoikana katsoin sinua ylöspäin luottavaisena
silmät kirkkaana ja nyt huomaan katsovani silmät
sumeina surullisina .

Häjyt

Häjyt eli puukkojunkkarit olivat Eteläpohjanmaalla 1800 luvulla
esiintyneitä rettelöitsijöitä ja kutsumattomia vieraita esim.
Häissä joissa he ajelivat vieraitten hevosilla humalapäissään
ja kun talonväki lähti ottamaan kiinni hevosiaan ja
rattaitaan niin toiset tulivat sisään syömään juomaan ja
aiheuttamaan yleistä kaaosta häävieraiden kesken
ja tietysti haastamaan riitaa isännän kanssa.
Useasti oli tieto juhlista kiirinyt jo koko maakuntaan
ja osattiinkin jo odottaa häjyjä paikalle.
Häjyt myös kiertelivät humalapäissään pitkin
maakuntaa ja varastelivat, tappelivat.
Osa syyllistyi myös tappoihin.
Puukkojunkkareita tuli kaikista yhteiskuntaluokista.
Tuomittuna oli talollisia,renkejä,torppareita.
Häjy tappeli kunniansa vuoksi mitään ei pelätty.
Monasti oltiin turhautuneita kun perintönä annettiin
 tila vanhimmalle pojalle ja muut jäivät ilman,
juopoteltiin ja aiheutettiin kauhua ympäri pitäjää.
Häjyjä oli vaikea saada tuomituksi kun kukaan ei
uskaltanut todistaa koston vuoksi heitä vastaan.
Tunnetuinpia häjyjä oli Antti Rannanjärvi ja
Isontalon Antti ja tietysti se ruma vallesmanni
Adolf Hägglund joka sai selkäsaunan ja siitä
kinpaantuneena päätti poikien puuhat ja laittoi
heidät rautoihin Vaasan vankilaan.
Seinäjoella Bub härmän häjyssä asemaa vastapäätä
oli aikoinaan kahleet nähtävillä ja niillä järjestettiin
jopa juoksukilpailuja kunnes joku asiakas loukkasi
itsensä pahasti.Baarissa oli myös iso puupölkky
jossa texti Puukoot tähän.Ulkona mainostextissä
lukee"Iloonen elämä on terveheellistä"
Liikkeen perustaja Viljam Korvenkoski 90 luvun
alussa sanoitti laulun "Ei kellään oo niin helapot päivät
kuin pontikkatrokarin rouvalla",johtuiko sanoitus ehkä
alkoholitarkastajien liiallisesta juoman alkoholipitoisuuden
tarkkailusta vai jotain syvällisenpää rouvalle.
Kävin kerran ottamassa vauhtia häjybaarissa ja huomasin
seinällä olevan taulun johonka oli laitettu valokuvia asiakkaista.
Tiedustelin paikalliselta laitapuolen kulkijalta että ketä siinä
oli kuvattuna ja sain vastaukseksi

"Ne on niitä kaikkeesta ruminpia"

Minkä tähden

Minkä tähden hotelli kuulen kysymyksen lapsilta.He haluavat tietää hotellin
palvelutason ja katsoa ennakkoon paikkoja.He tuntuvat tietävän
millä perusteella hotellit luokitetaan.Minulle taas kun kelpaa pilvetön
taivas lämmin aurinko ja että voi päänsä jossain tyynyyn painaa.
Kun minun isäni vei meitä retkelle niin mukaan pakattiin teltta
kaasukeitin makuupussit ja evästä ja seikkailumieltä mutta,
nämä mun kullannuput haluaa viiden tähden palvelutason.
Nyt alkaa olla kiire,ilmoitan kahdelle viimeisiä tavaroita
pakkaville rantalomalaiselle.Minulla on mukana uikkarit
pankkikortti,passit en aijo osallistua matkalaukun kantamiseen.
Ehdimme kentälle viimeisinä joten koneeseen ja vyöt kiinni.
Lento meni kommelluksitta ja päästiin hotellille ja nukkumaan.
Aamulla auringon noustua huomaan asuvani hotellin ylimmässä
kerroksessa kauheen vuoren rinteellä ja minua kyllä huimaa
tälläinen korkea paikka,mieltäni rauhoittaa vain kun ajattelen
että meidän yläpuolella on vielä yksi kymmenen kerroksinen
hotelli.Loma alkaa mukavasti aurinkoa uintia ja juomia
hyvää ruokaa ja sitten uni maistuu.
Herään seuraavana yönä kun joku pyrkii kattohuoneistoomme
oven signaali ilmoittaa piippauksella.Mietin jos lapset ovat
tulossa öiseltä seikkailulta takaisin mutta he kyllä nukkuivat
huoneissaan.Päätän avata oven siitä huolimatta jos siellä
olisi ryöstäjä.Tenpasen oven auki ja olen huonolla tuulella.
Tiedustelen englanniksi" what are you doing its three at night?"
Rauhoitun kun huomaan vanhemman pariskunnan olevan
oveni ulkopuolella isojen matkalaukkujen kanssa.
Mies väittää asunnon olevan varattu heille ja ihmettelee
miksi minä asun heidän kodissaan,hän vielä vakuudeksi
näyttää lappua jonka he ovat saaneet hotellin respasta.
Alan lämmetä uudelleen ja rouva tiedustelee prata ni svenska.
No joo ja kan och sen vi diskutera och funtsa och läsa hennes
papruna nyengong
Selviää että heillä on sama asunnon numero mutta eri talo.
Pariskunta antaa periksi ja kuulen kuinka matkalaukkujen
pyöristä kaakelilattialla kuuluu etääntyvät klonk klonk äänet.
Seuraavana päivänä hyppäämme paikallispussiin ja suoritamme
elämämme nopeimman Inglesissä käynnin.Bussin saavuttua
perille yritän taivutella lapsia rantakävelylle muutaman kaupan
kautta,ei käy kuuluu vastaus,on nälkä, ja kuin taikaiskusta bussi
n.o 30 saapuu eteemme ja hyppäämme kyytiin .
Tapaan myös minua 20 vuotta nuoremman kauniin valean
 Ruotsalaisen yh äidin jonka kanssa vaihdamme
muutaman sanan.Loma romanssi jää syntymättä kun molemmilla
on huoli lapsista ja yhteistä aikaa on vaikeaa järjestää lapsilta,
asumme eri maissa ja seurustelukin olisi hankalaa,Vaihdamme
vain katseita ja hymyjä loppulomasta.

Mä en ainakaan

Taas on taisteltu muutama viikko eteenpäin ja lasten
talviloma lähestyy,ja tänään on viimeinen koulupäivä
Oppilaat voivat olla keksimiään roolihahmoja koulussa.
Koko viikko on mietitty omaa hahmoa ja olenkin joutunut
lainaamaan Ymmin sanontaa "kuule mä en voi sulle tässä
nyt roolihahmoksi muuttua",ihan ite pitää jotain oivaltaa.
Jotain rekvisiittaa löydettiin kirpparilta .
Kirjoitin myös koulun johdolle loma-anomuksen tulevaa
matkaamme varten.Anomuksessa joutuu kirjallisesti sitoutumaan
matkalle annettuihin tehtäviin.
Lapseni aavistelevat pahinta eli joutuvat kärventymään kuuman
auringon alla ja kävelemään joka päivä ylipitkiä matkoja.
Pahinta tässä taitaa olla, ainakin aavistelen, viikon pituinen ero
tietokoneesta joka saa poikani kiukkuisesti sanomaan
"Mihinkä me nyt taas ollaan menossa mä en ainakaan lähe"
Tilanne rauhoittuu kun sanon matkaan  olevan vielä monta
viikkoa aikaa.Hyvää siinä on lasten mielestä ,ettei tarvitse
koulussa olla ja soittotuntejakaan ei ole kun isoja haitareita
ei oteta mukaan matkaan.
Myös isä on mielissään kun pääsee lomalle ja kun vielä
kaikki on maksettu etukäteen ruokailut ym.niin voi keskittyä
rauhassa lomailuun, päiväretkiin ,uimiseen ,silmänruokaan....

Nainen tuli taloon

Olin ennalta kertonut tyttärelleni tulevasta viikonlopun vieraasta.
Niinpä edellisviikolla olimme siivonneet, putsanneet,järjestelleet
paikat kuntoon ja ajattelinkin ettei mikään olisi jäänyt huomaamatta.
Hieman harmitti wc-kunto joka meidän huushollissa on kovimmassa
käytössä aina on pientä remonttia,milloin pönttö on rikki,lavuaari irti
lattiakaivo tukos,suihkuletku rikki ja tälläkertaa oven lukitusmekanismi
ei toimi.
Noudan vieraamme juna-asemalta ja ajattelen että minun ei tarvitse
mitään ensivaikutelmaa antaa tunnemmehan ennestään,mutta
kotini pitää olla näyttökunnossa tietysti.
Kun saavumme perille ja ovesta sisään ,pullantuoksu täyttää taloni,
tyttäreni oli aloittanut leipomisen mikä tietysti oli hieno asia vaan
ei sovittu niin.
Tiskipöytä on aivan täynnä erillaisia kippoja ruokapöydällä on
leipomiseen käytetyt aineet ja kirjallisuutta liittyen leivonnaisiin.
Olohuoneen pöydälle on siirretty kaikki muut tavarat kukat
päivän lehdet ym kipot.
Kissa on sisällä ja aavistelen pahinta kun lattialta löytyy kukkaruukusta
pudonneita multapaakkuja ja kasvien osia.
Selviää etta kissa on ollut kukkalaudalla ja tiputtanut kukkaruukun
lattialle ja kaikkia tuhon jälkiä ei ole siivottu vielä.
Huomaan vieraamme hieman huvittuneen katseen kun minä
ihmettelen kaaosta joka vain tunti sitten oli mitä hienoimmassa
järjestyksessä.
Kun olen saanut paikat taas kuntoon on jo ilta ja vieraallamme
on pää kipeä,joten minä 23 vuoden avioliittokokemuksella tiedän
nukkuvani sohvalla yksin seuraavan yön.
No vierailu loppuu aikanaan ja vien vieraamme juna-asemalle ja
juttelen niitä näitä,enkä malta olla kysymättä mitä hän tykkäsi
viikonlopusta ja saan vastauksen että hänellä on ollut aivan hauskaa.
Seuraan junan lähtöä ja mietin että ehkä hänellä sittenkin oli hauskaa.