keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Koita nyt vielä harkita

Kun nuoret parit seurustelevat ja muuttavat yhteen heitä,
tuskin ketään neuvoo kaverillisesti että ,koeta nyt vielä
harkita.On tietysti tosiaan paikallaan harkita kerran jos
toisenkin jos edellinen suhde on ollut epätyydyttävä.
Ystävät ajattelevat rakastumisen sumentavan ajattelukyvyn
ja jos jotain ajatteleekin niin niitä miellyttäviä ominaisuuksia.
Vanhin tyttärenikin toteaa "nyt on iskän pää pehmennyt"
kun ilmoitin että tyttöystäväni muuttaa luokseni ja
mennään naimisiin,vakuudeksi vielä näytän kuvaa meistä
ja hän jää mietteliääksi pyytää vielä saada katsoa kysyy
sitten "kuinka vanha hän oikein on kun näyttää niin
nuorelta ".Minä hämmennyn ja puollustaudun että on
vaikea löytää enään itseäni vanhenpia tyttöjä on
pakko ottaa nuorenpi.
Lapset tottuvat helposti yh-isän tyttöystävään ja varsinkin
tytöt tulevat heti toimeen hyvin .
Mutta kuinka paljon harkintaa tarvitseekaan yh-isä ottaessaan
uuden elämän kunppanin taloonsa.
Entä mitä miettii tyttö joka saa murkkuikäisiä lapsia samaan
talouteen.
Kahden talouden ylläpitäminenkin on haastavaa ja voi sitä
ikävän määrää jos tapaamisia ei järjestykkään riittävän usein.
Mikä sitten olisi kaikille paras vaihtoehto ottaen huomioon
työssäkäynnin ,asumisen ja riittävän yhdessä olo ajan.
Ja kuinka kauvan on riittävän kauvan seurustelua että
rakkaus ei enään olisi niin ruusunpunaista ja pystyisi
kirkkaisiin ajatuksiin rakkaansa kanssa.

4 kommenttia:

  1. Toivotan kaikkea parasta teille kaikille!

    VastaaPoista
  2. Tekisi mieli sanoa että jäitä hattuun, mutta turha on rakastuneita neuvoa, itse pitää ymmärtää yhtä ja toista. Joskus äkkirysäys on parempi kuin vitkuttelu ja harkinta. Toivon onnea valitsemallesi vaihtoehdolle, kannattaa miettiä kuitenkin juridiset seikat tarkkaan jo nyt, jos avioituu. Suurin hulluus ja huuma haihtuu kuulemma ½ - 1 vuodessa ja kun muuttaa yhteen, niin tuon voi huoletta puolittaa;)

    VastaaPoista
  3. Olen paljolti Mustiksen kanssa samoilla linjoilla. Oman elämänkokemukseni perusteella olen sitä mieltä, että kummallakin oma reviiri! Varsinkaan jos kotienne välimatka ei ole satoja kilometrejä, miksi ihmeessä tunkea saman katon alle asumaan! Miettimään että mitähän tuo toinen nyt tästä ja tästä tykkää tai ajattelee... No nämä ovat kuitenkin hyvin henkilökohtaisia asioita ja mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi toisille, joten olipa ratkaisunne mikä tahansa, paljon onnea!

    VastaaPoista