Mä en ainakaan

Taas on taisteltu muutama viikko eteenpäin ja lasten
talviloma lähestyy,ja tänään on viimeinen koulupäivä
Oppilaat voivat olla keksimiään roolihahmoja koulussa.
Koko viikko on mietitty omaa hahmoa ja olenkin joutunut
lainaamaan Ymmin sanontaa "kuule mä en voi sulle tässä
nyt roolihahmoksi muuttua",ihan ite pitää jotain oivaltaa.
Jotain rekvisiittaa löydettiin kirpparilta .
Kirjoitin myös koulun johdolle loma-anomuksen tulevaa
matkaamme varten.Anomuksessa joutuu kirjallisesti sitoutumaan
matkalle annettuihin tehtäviin.
Lapseni aavistelevat pahinta eli joutuvat kärventymään kuuman
auringon alla ja kävelemään joka päivä ylipitkiä matkoja.
Pahinta tässä taitaa olla, ainakin aavistelen, viikon pituinen ero
tietokoneesta joka saa poikani kiukkuisesti sanomaan
"Mihinkä me nyt taas ollaan menossa mä en ainakaan lähe"
Tilanne rauhoittuu kun sanon matkaan  olevan vielä monta
viikkoa aikaa.Hyvää siinä on lasten mielestä ,ettei tarvitse
koulussa olla ja soittotuntejakaan ei ole kun isoja haitareita
ei oteta mukaan matkaan.
Myös isä on mielissään kun pääsee lomalle ja kun vielä
kaikki on maksettu etukäteen ruokailut ym.niin voi keskittyä
rauhassa lomailuun, päiväretkiin ,uimiseen ,silmänruokaan....