sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isä

Näin isänpäivänä on syytä pohtia isän roolia ja asemaa
omassa perheessäni ja ehkä jonkun muunkin yh-isän
näkökulmasta.Olen kohdannut uskomattoman monta
naispuolista jotka eivät pysty hyväksymään miehen
yksinhuoltajuusasemaa.Hyvin monesti ihmetellään
kuinka siinä niin on käynyt että lapset ovat minulla.
Kyseenalaistetaan tosiasiat ihmetellään eikö ollut
muuta vaihtoehtoa.En enään oikein halua keskustella
asiasta koska hyvin nopeasti huomaan naisen puutteellisen
käsityksen asioista ja suoranaisen hölmöyden nähdä lasten
parasta asioissa meidän tapauksessa.
Erossa keskeisintä on se,että ero vahingoittaisi lapsia
mahdollisimman vähän.Keskittyminen omaan hyvinvointiin
tai selviämiseen ei ole tärkeintä.
Isän joutuessa poistumaan lastensa kodista ei saa tyytyä sivurooliin
on oltava jatkuvasti lasten elämässä silti, se helpottaa myös äidin
osaa.On oltava pitkämielinen äidin uutuuksille jos ne eivät ole
isän mielestä sopivia lasten kehitykselle.Isän seuratessa lapsiaan
lapsetkin kertovat kaikki asiat isälle koska ne luottavat häneen.
On kummallista,että sosiialitädit ovat yleisesti myös oikeuden päätösten
toimeenpanijoita.Ensin oikeus yleensä päättää,mitä he suosittelevat,ja
sitten  oikeuden päätöstä noudatetaan,siinä isä pelataan pihalle .
Lapset ovat sopeutuvaisia eivätkä kyseenalaista tilannetta mutta
isättömistä lapsista tulee helposti väkivaltaisia kun itseään pitää
puollustaa jo pienenä eikä voi turvautua siihen että isä suojelee.
Vapaaehtoisessa sovittelussa ennen käräjiä ei ole mitään järkeä!
Eihän äidin sellaiseen kannata suostua kun isää pidetään syyllisenä
aina automaattisesti,äiti saa lapset sosiaalitätien avustuksella joka
tapauksessa,jos hän osoittaa että vanhenpien välillä on hirveästi riitaa.
Jos isä haluaa enemmän kuin minimiratkaisun,silloin isä riitelee,mikä
jo sinänsä riittää,ja äidin tahto toteutuu takuuvarmasti.
 Jos nainen ei pärjää vika on yhteiskunnassa ja yhteiskuntaa on rakennettu
niin että apua ja rahaa löytyy ja hyvä niin lapsetkin ovat turvassa.
Kun miehellä menee huonosti ja perhekin on viety se on hänen
oma vikansa eikä siinä ulosottomies paljon päätä silitä.
Hyvää Isänpäivää kaikille myös ulkoruokinnassa oleville !

5 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus kaikkien isien puolesta.
    Olet julkituonut tätä aihetta aiemminkin.

    Kaikki ihan täydestä aiheesta, niidenkin puolesta jotka ovat vain tyytyneet hänelle työnnettyyn osaan lastensa vanhempana.

    Tuo mitä tuossa kerrot naisten suhtautumisesta
    on ihan facta juttua, käyttäytymistä myöden.
    Ei tahdo osata edes huumorilla suhtautua vaikka
    ohjelmiin, jossa keskitytään sinkkunaisten miehen metsästykseen.
    Näissä tuodaan jatkuvasti hyvin voimakkaana esiin tuota nyky ajan naisten Minä-itse ilmiö.
    Mä haluun, mä tahdon, mä en ala, mä en, etc...

    Kuinka narsistisen itsekeskeistä sanavalintaa ja käytöstä, ja kaiken lisäksi kehdataan esittää (ja olla) niin upeata, rohkeaa ja menevää, että.

    Onneksi on vielä oikeita, aitoja naisia.

    VastaaPoista
  2. Ikävä lukea tällaista tekstiä, sekä blogia että kommenttia! Mikäli miehiä todella sorretaan, miten on ylipäänsä mahdollista, että on olemassa yh-isiä?

    Tässä tasa-arvon maassa harvat miehet suostuvat sosiaalitätiammattiin, mutta silti ko. tädit ovat pitkän koulutuksen saaneet naiset, jotka ovat useissa tapauksissa nuoremmat kuin tekstinkirjoittajat.

    Hyvää isänpäivää molemmille herroille kuitenkin, 365 päivää vuodessa!

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjoitus sulta aiheesta, joka ei sais olla koskaan kiistakapulana..kenenkään taholta, nimittäin lapsen parhaasta.
    Voin hyvin ymmärtää, että lapset saavat huoltajakseen isän. Hieno juttu.
    Sananen yksinhuoltaja-äitinä olemisesta. Molempien teksteissä on taatusti paikkansa pitävyyttä, mutta kaikki äidit eivät kuitenkaan ole oman edun tavottelijoita. On meitäkin, joille ihan oikeesti se lapsen paras on tavoite ja siihen parhaaseen sisältyy myös isän mikanaolo lasten elämässä.
    Omasta ko. ajasta on jo kauan, mutta muistan hyvin miten kaikki sujui ihan hyvin niin kauan kuin olin se isän luokse, aikataulujen järjestäjä. Ex-miehelläni oli vaan oma etu aina se lasta tärkeempi...ja kun poika kasvoi ja lupauksia ei pidetty, niin tekeehän nuori siitä omat johtopäätöksensä. Yhteydenpidot jäivät...ja nyt exäni ei edes tajua nauttia ihanista lapsenlapsistaan. Luulis jo ymmärtävän kuinka suuri lahja se on, olla lastenlasten ja lastensa kanssa. Tuli vähän vuodatusta..
    Arvostan aina suunnattomasti miehiä, jotka pysyvät lastensa elämässä, elämässä jonka ovat heille antaneet.

    VastaaPoista
  4. Kiitokset kommenteista,ne kun ovat osa blogikirjoittelua ja
    täydentävät sitä.

    VastaaPoista
  5. En osaa tähän oikein mitään sanoa kun jo niin tyhjentävästi kirjoitit ja tämä on itselleni vähän vieras alue kun ei ole tarvinnut näiden asioiden kanssa saikata. Pistin Sinulle haasteen, tee sillä mitä tahdot, mihinkään se ei velvoita.

    VastaaPoista