lauantai 27. elokuuta 2011

Kesän viimeinen veneretki

Istun yksin mietteissäni huvilan terassilla ja katselen
unenomaista peilityyntä merenpintaa ja siinä yllä
leijuvaa sumuverhoa.Aamun usva on kastellut
kasvillisuuden,ilma on hapekas lähes liian paksua
hengitettäväksi ja en teidä olenko hereillä vai nukun.
Muistelen eilistä veneretkeä aurinkoisessa saaristossa.
Lähes tuuleton sää auttaa soutamisessa saaren ympäri.
Ihastelemme kesäisiä näkymiä hienoja pihapiirejä ja
juttelemme kesän menneistä tapahtumista,perheistämme
ja ehkä myös muiden perheistä ja tekemisistä.
Tunnelma on leppoisa ja hieman uteliaan odottava koska
olemmehan niin sanotusti ,vierailla vesillä.Tuntuu kuin
veneretki olisi kesän kohokohta ja laatuaikaa.
Puolivälissä saaren toistapuolta vastatuuli alkaa ottaa
otetta ja joudunkin lopettamaan soutamisen
käynistääkseni veneen moottorin..Moottori käynnistyy
hieman yskien ja vastahakoisesti,saan kierrokset
nousemaan ja kaksitahtikoneesta nousee savu joka
jää taaksemme kun aloitamme vasta-aallokkoon
ajamisen kohti saaren länsikärkeä.Hieman yllättäen
huolestut reittivalinnastani ja epäilet lähestyviä karikoita
Hiljennän vauhtia ja sinä siirryt tarkastamaan edessä
olevaa merenpintaa jossa minä en näe mitään erikoista
mutta sinä huolestuit kivistä jotka ehkä eteemme tulisivat.
Sammutan koneen ja ajattelen soutaa loppumatkan
olihantaas pieni myötäinen tuuli apuna.
Huomasin sinun rauhoittuneen kun vauhtimme oli lähes
olematon,mutta leppoisuus oli kadonnut mielestäni.
Ehkä sinun huolesi oli tarttunut minuun mutta en tiennyt,
tai silloin ymmärtänyt mitä se merkitsisi.
Rannan huvilat eivät enään näyttäneetkään viehättäviltä
vaan vaarallisilta ,kivikkoisille tonteille rakennettuja ,kovin
yksinäisiltä ja kylmiltä ilman ihmisiä.
Airot alkoivat painaa loppumatkasta ja aurinkokaan ei
tuntunut lämmittävän ja kylmä tuuli yltyi.
Isot synkät pilvet taivaanrannalla synkensivät mieltäni
ja mietinkin mitä mahdoit tarkoittaa sanoilla "jos tämä
nyt päättyisi tähän niin olisit ihan tyytyväinen siihen
mitä meillä oli ollut ".
Ohitamme vanhan ränsistyneen ja puoliksi uponneen
koululaiturin joka on kuin matalassa vedessä vaaniva
krokotiili odottamassa veneestä putoavaa suupalaa.
Mieleeni muistuu sanasi että aiot palata entiseen
elämääsi takaisin.Mietin mitenkä paljon suhde kestää
ja mikä osa minulla on tässä draamassa.Onko se kuin
höyhenellä joka puhalletaan pöydältä.Ja miten
pystyn unohtamaan nuo siniharmaat samettisilmät.
Kehoitit minua yrittämään enemmän,taistelemaan
nyt huomaan vetäytyvän ja luopuvan toivosta pitää
puoliani koska ehkä minulla ei ole mahdollisuuksia
koskaan ollutkaan.?!

5 kommenttia:

  1. mielenkiintoisen polveileva tarina.. hetken olin jo merellä siinä tuulessa ja katsoin horisonttiin.. höyhen joka putoaa pöydältä,, siinä on jotain herkän koskettavaa, se on hyvä että ei ole kuin kivi joka kalahtaa varpaille tehden kipeää.. on vain höyhen jota tuuli voi ohjata, kohtalo kuljettaa vielä monta vaihtoehtoa

    VastaaPoista
  2. Hienosti rinnastat kesän viimeisen veneretken ja suhteen epävarmuuden.

    VastaaPoista
  3. Aikun tavoin mietin ihan samoin, sillä polveileva on juuri oikea sana kuvaamaan tätä. Mahdollisuuksiahan meillä on aina, mutta hemmetti miten väärin me välillä niitä käytämme, mutta minkäpä sille voi koska ihminen on ihminen, tunteellinen pösilö, jonka pitäisi käyttäytyä järkevämmin, mutta sano se tunteille:) Mukavaa loppukesää Sinulle BikeBoy ja ehkä tämä välivaihe vain tukevoittaa suhdettanne?

    VastaaPoista
  4. Petriinaa komppaan, oli tosi hieno rinnastus. Syystuulilla on taipumus ravistaa nöyhdät ja nukat liikkeelle ja pois. Jättäen aidot tunteet. Toivon teille perusteellista syysmyrskyä, ja katso. seisotte tukevasti yhdessä. Niin toivon, mutta se on pienen ihmissydämen vika, jos ja kun teemme ratkaisuja, jotka ei kolahda molempiin..

    Kivaa loppukesää, sillä kesähän vielä on, kun ei tarvitse pukeutua lämpimästi... vielä.

    VastaaPoista
  5. Huomaan syysmyrskyn vievän tätä höyhentä kohtalosta kohtaloon ja uusiin myrskyihin
    kiitos lukijoilleni.

    VastaaPoista