Hirtetty joulupukki

Lainaan tässä Virpi Kaartisen kokemaa joulutunnelmaa !

Elettiin joulunalusaikaa.
Astuin kisahallin pysäkiltä kuusysiin,joka oli täynnä
lastentarhalaisia. Meteli oli huumaava.
Suomalaiskansalliseen tapaan pikkupojat
istuivat takapenkillä piukkaan
ahtautuneina.He heiluttelivat jalkojaan
ja keksivät toinen toistaan luovenpia
versioita laulusta Joulupukki:
"Joulupukki,joulupukki,parta poikki,silmä puhki !"
"joulupukki,s.....nasti antaa meille lahjoja !"
Tarhan tädit katselivat poissaolevina kaupungin harmautta.
Ohitimme jäähallin."Joulupukki hirtettynä riippuu kuusen oksilta",
raikui takapenkki.
Pasilan mäessä lapset lähtivät ulos ja tädit patistelivat heidät kadulle
parijonoon.Bussiin laskeutui rauha.
Edessäni istuneet nuori nainen ja pikkupoika eivät kuuluneetkaan
tarhajoukkoon.Lapsi oli ollut vaiti koko matkan.
"Tälläiseen kivaan tarhaan sinäkin kohta pääset",äiti yritti.
Hiljaisuus jatkui.Sitten alkoi kuulua yhä voimistuvanpaa nyyhkytystä.
"No,kulta,mikä sinulle nyt tuli?" äiti kääntyi huolestuneena lapsensa
puoleen."Eikö meille tulekkaan joulupukkia tänä vuonna?"
"Totta kai se tulee.Miten sinä nyt tuollaisia puhut?"
"No kun pojat tanoi,että joulupukki loikkuu
hiltettynä kuuten oktalla."