keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ovet säpissä

Elettiin seitsemänkymmentä luvun loppua ja olin vuokrannut
ensimmäisen asuntoni pienestä pihapiiristä sellainen pihatupa
ilman mukavuuksia eli vesi tuli ja meni kun itse kantoi.
Aamuisen työvuoroni päätteeksi olin nukahtanut aamupalan
nautittuani,tyttöystäväni oli lähtenyt asioille käymään ja
ovi oli mennyt lukkoon ja avaimet unohtuneet sisälle.
Minulla kun on aina ollut hyvät nukkumisen lahjat niin
en ollut herännyt vaikka ikkunaan ja oveen koputettiin.
Vasta kun vara-avaimella oli tultu sisään olin herännyt.
Oli siinä ollut naapureillakin hauskaa mun nukkumisestani.
Aivan kuin historia toistaisi itseään niin olin jälleen
pienellä päikkärillä välipalan nautittuani.
Päivä ei ollut mennyt oikein putkeen.
Pakkaspäivän vuoksi työautoni ei suostunut käynnistymään,
jouduin tulemaan kotiin vara-autolla.
Kuinka ollakkaan tyttöystäväni oli jälleen ovieni takana.
Tv oli jäänyt päälle ovet sisäpuolelta säpissä,lapset yläkerrassa
koulutehtävä tekemässä ,koira nukkui myös yläkerrassa.
Näytti jo siltä ettei ketään olisi kotona.
Hetken jo epätodellista tilannetta ihmetellyt" nuorikkoni"
oli ajatellut että olisin lähtenyt "sanomatta sanaakaan"
kun autoakaan ei ollut pihassa ja puhelimeen ei vastattu.
Viimeisen varakeinon sisälle pääsemiseksi hän kuitenkin
päätti kokeilla ennenkuin olisi lähtenyt iltapäiväkahville
absille miettimään suhdettamme.Voi sitä hämmästynyttä
huudahdusta jonka kuulin, minut löydettyään olohuoneen
sohvalta heräilemästä "Täällähän sinä olet " !
Tapahtuneelle olemme jälkeenpäin vain nauraneet
näitä arjen kommelluksia.