Kevään lomasuunnitelmia miettiessäni tulee mieleen lomillani useasti kuulleet varoittavat sanat taskuvarkaista.Eihän minulta varasteta mietin.Sattui kerran kauniina kesäaamuna kävellessäni hiljaisen suurkaupungin katuja,pahaa aavistamaton "turisti" ihaili kukkakaupan kukkia ja paikalla
oli myös pieni poika isänsä kanssa minua seuraten.Olin varannut juotavaa taskuuni ja pullo oli puoliksi pihalla taskusta.Pikkupoika nappasi pullon taskustani antoi välittömästi isälleen.En huomannut juomapullon katoamista vasta kun janotti.No pikkupoika huonon saaliin johdosta
otti kinpun ruusuja ulkona olleesta telineestä ja lähti juoksemaan isä seuratessa rauhallisesti
minun juomapulloni kädessään.Aamuinen oppitunti oli tuottanut tuloksen.
Hyvin ei käynyt Pietarsaaren markkinoilla 8.10.1862 kun Isoo-Antti ja pikku-Ville putsasivat
Backlundin hevoskaupoista saamat rahat.Hevoskaupat oli tapana sinetöidä ryypyllä,joten Backlund
ja hevosen ostanut vinpeliläinen talonpoika Matti Spangar menivät Anders Smedslundin kauppapuotiin ostamaan rommia.Kaupanteko ei jäänyt vaille huomiota,ja kun Backlund lähti
kaupasta Antti törmäsi kuin vahingossa häneen,jolloin Ville sieppasi rahatukun Backlundin taskusta,
ja lähti karkuun,mutta hänet otettiin pian kiinni ja tuotiin takaisin kauppaan.Kun häntä tuotiin Antin
ohi,hän sujautti Antin käteen nahkapussin,jonka sisään hän oli työntänyt setelit.Antti ja Ville vietiin
kaupungin putkaan.Tuomio oli 38 paria raippoja kolme lyöntiä paria kohden sekä kärsimään julkisen
kirkkorangaistuksen eli istumaan häpeäpenkillä Pietarsaaren kirkossa seuraavana sunnuntaina.
Viralliset asiakirjatiedot loppuvat tuomioon,mutta Antin tarinoita kuunnelleet härmäläiset kertovat
niitä eteenpäin perinteenkerääjille.Eniten tiesivät Lassin Eetu eli Edvard Mattila sekä kevarinpitäjä
Kustaa Mäki,joiden kertomukset ovat nykyään Samuli Paulaharjun kokoelmissa SKS:n arkistossa
Ja tämäkin kirjoitus on Härmän Joulu 2014 lehdessä Isoon -Antin Piiskaus Tommi Syrjäsen texti
Häjyjä varten etsittiin mahdollisimman kovaa piiskuria.Lopulta valinta osui erään purjelaivan
sryyrmanniin.Laiva oli lastattu ja lähtövalmiina,mutta lähtöä siirrettiin piiskauksen takia kolmella
päivällä.Kun miehiä tultiin hakemaan tyrmästä Antti kieltäytyi lähtemästä ilman viinaryyppyä,
hakijat totesivat toiveen toteuttamisen pienemmän riesan tieksi ja hakivat jostain puoli tuoppia
viinaa jonka Antti ja Ville ryyppäsivät putkassa.Piiskauspaikalle tultaessa Antti oli jo vahvassa
humalassa.Paalun vieressä oli raippanippu sekä sangollinen vettä siltä varalta,että piiskattavaa täytyisi virvoittaa välillä.Antti potkasi sangon viereiseen hiekkakuoppaan sanoen:Mitä saatanaa
tualla tehrähän,ei mua janoota."Piiskauksen toimeenpanoon kuului,että piiskuri laski raipat
rangaistavan edessä.Jokaisella raipalla lyötiin vain kerran,joten 38 parin lyömiseen tarvittiin
114 sormenpaksuista raippaa.Piiskurin alettua laskea Antti potkaisi myös nipun kuoppaan.
"Mitä niitä lukia soon sama oli niitä eneet eli väheet."Antti sidottiin paaluun,ja piiskuri aloitti
työnsä lyöden voimiensa takaa.Hetken kuluttua Antti vielä yllytti:"Minkälaasia täälon piiskurit,
kunei ne osaa lyärä?"Viimeistään sen jälkeen styyrmanni ei säästellyt yhtään.Antti kesti piiskauksen
valittamatta,mitä auttoi matkalla nautittu paikallispuudutus.ainoastaan,kun raippa lipsahti selästä
poskeen hän älähti:"Älä saatana naamahan lyä,on siälä kyllä selekääkin."Kun nippu oli lyöty
loppuun,Antti vielä sanoi:"Lyäkää tuan pojankin erestä mun selkähäni,jottei trenkää molenpien
selkää palajastaa."Ville kuitenkin sai lyöntinsä omaan selkään,ja hänkin kesti rangaistuksen
valittamatta.Siihen hänellä oli hyvä motivaatio,ennen piiskauksen aloittamista Antti sanoi
hänelle:"Jos yhtään mariset,niin leikkaan pääs irti."Ville ei uskaltanut avata suutansakaan
rangaistuksen aikana.Toisaalta piiskuri ei lyönyt häntä läheskään yhtä kovaa kuin Anttia.
Piiskaustuomio ei Ison-Antin uravalintaan vaikuttanut,mutta Pikku-Villen kyllä.vaikka Antti
olikin piiskauspaikalla pyytänyt Villen lyönnit omaan selkäänsä,oli Villellä syytä epäillä että
hänen könpelyyttään taskuvarkaana ei ollut täysin annettu anteeksi.
