Palailen pitkän kesän jälkeen työasiohin ja vastailen
puhelimeen asiakkaille.
Eräs tuttu asiakkaamme soittaa ja kysyy olisiko
meillä aikaa pieneen huoltotoimenpiteeseen.
Sovitaan perjantai iltapäiväksi hänelle aika.
Vesisade yltyy puoleltapäivin ajoittain kovaksi.
Asiakkaita on harvakseltaan kun kello lähestyy
puoli viittä iltapäivällä.
Odottamamme asiakas saapuu kovasta
vesisateesta huolimatta.
Aina niin huoliteltu nainen on harmissaan
sateesta mutta kun oli luvannut tulla niin tuli.
Ovesta sisälle tullessaan hän ensiksi kysyy
onko ripsiväri hyvin ja minä vilkaisen
nopeasti ja vastaan "on ne ihan hyvin ".
Hän hieman naurahtaa vastaukselleni ja minusta
tuntui kuin vastaukseni ei ollut oikein vakuuttava.
Asiakas sanoo vielä käyvänsä toisessa liikkeessä
tässä välillä kun suoritamme huoltotoimenpiteitä.
Minä vaivun muistoihini kun noin neljäntoista
vuoden ikäisenä mopopoikana ajelimme naapuritytön
kanssa Strömsön uimarannalle.
Siellä seurasimme auringonlaskua ja juttelimme
nuorten asioita istuimme vierekkäin ja olimme
ehkä myös ihastuneita toisiimme.
Ja niinkuin aina Strömsössä ilta oli mitä hienoin
ja onnistunut jo silloin nuoruudessamme.
Palasimme takaisin ja tyttö piti minusta kiinni
koko matkan ja kuinka ollakkaan vesisade
yllätti meidät lähellä kotitalojamme.
Vielä hetken juteltuamme oli eron hetki ja minä
katsoin hieman hymyillen tyttöä läheltä silmiin,
aijoin suudella hänet,mutta tyttö pelästyi katsettani
ja kysyi onko mun ripsivärini hyvin.
Vastasin "on ne ihan hyvin ".
Siihen jäi yritykseni hänet suudella ja tyttö katosi
sateeseen vain tarkistaakseen ettei ripsiväri ollut
valunut poskille.
Minä kun olin juuri aikonut rakkauteni hänelle
paljastaa seisoin siinä vettä valuvana kun
miljoonat kyyneleet valuivat kasvoillani.
Tuon yhden ja ainoan kohtalokkaan suudelman
sain häneltä sitten myöhemmin,mutta tiemme
erosivat ja jäi vain ystävyys.
