Kaikki alkoi pienestä harmittomasta nuhasta .
Huomaamattani olin saanut kylmää tai
pukeutumiseni ei ollut riittävää kovan
pakkaskauden lopussa,olin uupunut ja
kylmissäni kurkkua kuivasi ja viimein
ääni katosi lähes kuulumattomiin kuin
ennenvanhaan stereoradion stereotestissä.
Kun on voimat vähissä ja olo kurjan huono
niin ei myös runosuoni jaksa sykkiä ja
tuntuu kuin olisi tahtomattaan luovuttanut,
siirtynyt luopujien joukkoon samakasasa.
Minä joka viimeisenä yleensä annan periksi ,
aloitan toipumisen ajattelemalla tulevaa
retkeämme kanariansaarten lämpöön lasteni
kanssa.Opekin jo hoputti tekemään kirjallisen
loma-anomuksen koska lapset olivat jo aikaisemmin
kertoneet matkasuunnitelmista,ja viikolla on sitten
matkalaukut pakattava ja suunnattava auto kohti
Helsinki-Vantaa lentokenttää.
Mietinkin mitä kaikkea haluamme kokea auringon
ottamisen ja uinnin lisäksi.
Huomaan yhtäkkiä miespuolisten lisäksi seurueeseemme
kuuluvan neljä naimatonta neiti ihmistä,on siinä minulla
vahtimista kerrakseen kun nuo rantaleijonat kiertävät
virvokkeita myymässä ,vai kääntyykö tämä minua vastaan
kun on neljä neitiä seuraamassa mitä vaalea viikinki saa
aikaan tummissa etelän kaunottarissa !
